Lasse-eno oli taas tullut kesäksi Suomeen. Hän ei ollut varsinaisesti kesälomalla, koska oli ollut jo yli kymmenen vuotta eläkkeellä. Nuorena miehenä joskus viime vuosisadan puolivälissä oli lähtenyt Ruotsiin töihin parempaa elintasoa hakemaan ja oli siinä melko hyvin onnistunutkin. Töissä vielä ollessaan hänellä oli aina tapana tulla kesäisin vanhaan kotimaahansa ja myös jo useita kymmeniä vuosia sitten tuli hankkineeksi Itä-Suomesta kesämökkitontin. Useina kesinä hänen lomansa kului rakennellessaan tontille upeaa huvilaa. Kun eläkeaika sitten aikanaan koitti, tuli hän aina jo toukokuun alussa huvilalleen viipyen siellä koko kesän, aivan syyskuun alku viikoille asti. Talvet hän viettää Ruotsissa, koska on niin sinne kotiutunut ja lapsensakin ovat syntyneet ja koko ikänsä siellä asuneet, sekä sinne perheensä perustaneet.

Enon jäädessä eläkkeelle ja lisääntyneen mökillä oloajan myötä on meille muille sukulaisille ollut paremmin mahdolliseksi vierailla hänen luonaan. Aina olemme olleet hyvin tervetulleita ja Lasse-eno myös selvästi nauttii suomalaisten vieraiden ja sukulaisten seurasta. Onhan tämä hänen vanhaa kotimaataan ja juurensa ovat tiukasti täällä.

 Mökillä vieraillessani on minulla tapana viedä aina jotain pientä ajankululahjaa hänelle, joutuuhan eno kuitenkin viettämään paljon aikaa yksikseen. Lahjat ovat olleet hyvin erilaisia, kuten kirjoja, cd-levyjä, puukko askartelua varten, joitain yksi pelattavia pelejä tai muita sellaisia. Eräänä kesänä olin hankkinut, alennusmyynnistä varmaan, aikanaan hyvin suositusta TV-sarjasta tehdyt dvd-levyt. Tämä TV-sarja oli ”Tankki täyteen”. Kyllä siinä nauru maittoi niitä katsellessa, minullakin, vaikka olin ne monta kertaa nähnyt. Eno katseli niitä ensimmäistä kertaa ja nauroi vesi silmissä loistavien näyttelijöiden suorituksille. Huomasin tämän lahjan olleen hänelle kovin mieluinen. Katseli niitä useita kertoja päivässä, aina kun muilta askareiltaan ehti.

Illalla laitoimme saunan lämpiämään ja lähdimme laskemaan verkkoja yöksi järveen. Järvi oli useimmiten hyvin antoisa ja olimmekin varmoja saaliista. Montaa verkkoa ei kannattanut järveen laittaa, ettei kaloja tulisi yli käyttötarpeen. Sauna olikin lämmennyt tullessamme rantaan. Eipä siinä muuta kuin vaatteet pois päältä, sitten saunaan ja sieltä järveen. Löylyt olivat mojovat, kuten aina rantasaunoissa. Muutaman kerran löylyteltyämme ja uituamme sekä tietysti saunaoluet nautittuamme puimme itsemme ja siirryimme sisälle TV:n ääreen. Ensin katsoimme uutiset ja sitten laitoimme taas yhden Tankki täyteen-levyn toistolaitteeseen. Yhä se vaan nauratti. Juhana Vilenin suoritus, kuten muidenkin, että ihmettelimme miten joku osaa näytellä niin hienosti. Nolot tilanteet seurasivat toisiaan.

Kun levy oli katseltu loppuun, kerroin enolleni joutuneeni itsekin joskus sellaisiin noloihin tilanteisiin, jotka jäivät mieleen pitkäksi aikaa. Eno kysyi, minkälaisiin tilanteisiin olin joutunut ja niinpä kerroinkin jonkun tapauksen, joka kyllä sitten tapahtumarikkaudessaan kalpeni, kun eno aloitti omansa kertomuksensa.

Hän lähti, kuten jo mainitsin, viisikymmentäluvun puolivälissä Ruotsiin töihin. Työpaikka oli järjestetty Göteborgista. Matkaan hän lähti Turusta iltalaivalla. Tukholmassa jossain hotellissa piti olla tehtaan palkkaama henkilö vastassa. Laivan saavuttua Tukholmaan hän oli kävellyt laukkuineen lähimpään taksiin ja näyttänyt lapulle kirjoitettua osoitetta. Yhtään Ruotsin sanaa hän ei silloin vielä osannut, oli siis täysi ummikko. Taksi oli vienyt hänet hotellin eteen ja jättänyt sinne. Eno oli jonkin aikaa kuikuillut hotellin aulassa, kunnes siihen oli ilmestynyt joku ruotsalaismies. Tällä oli ollut paperilappu kädessään, josta oli lukenut hänen nimensä. Kovan selvityksen jälkeen eno oli käsittänyt, että matka jatkuisi Göteborgiin vasta seuraavana päivänä. Oli näyttänyt paperissaan olevia paria muuta suomalaista nimeä ja ilmeisesti kertonut näiden tulevan vasta seuraavana aamuna. Eno ohjattiin vaatimattomaan hotellihuoneeseen ja sinne hän oli jäänyt hieman ymmällään odottelemaan mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi.

Tuli puolen päivän aika ja sama vastaanotossa tapaamansa mies tuli hakemaan häntä lounaalle. Elekielellä asia selvisi enolle ja niinpä mentiinkin peräkanaa ruokasaliin. Ruoka oli ollut lähes samanlaista, mitä Suomessa oli, joten kaikki sujui ongelmitta. Ruokailun jälkeen hän oli taas mennyt huoneeseensa.

Jonkin ajan kuluttua tunsi eno tarvetta mennä vessaan. Sellainen oli huoneessa, joten ei muuta kuin istunnolle. Sitten kun vatsa oli tyhjentynyt, eno painoi vipua huuhdellakseen jätökset viemäriin. Mitään ei tapahtunut. Hän oli painanut kertomansa mukaan useita kertoja vipua, mutta sama tulos, vesi ei virrannut. Aikansa ihmeteltyään hän aikoi jättää asian sikseen. Kaipa pyttyyn mahtuisi kaikki mitä häneltä yhden illan ja yön aikana tulisi.

Jonkin ajan kuluttua oveen koputettiin. Eno oli ollut aivan hiljaa, ei ollut vastannut eikä avannut ovea. Lukkoa kuitenkin alettiin räplätä ja sitten se avautui. Huoneeseen astui nainen, joka kantoi sylissään pyyheliinoja. Siivooja oli tullut tuomaan pyyhkeitä. Nainen oli pyytänyt anteeksi ja selittänyt tulonsa syytä sekä laittanut pyyhkeet sängylle. Tällöin eno oli ruvennut puhumaan vessaongelmastaan suomeksi. Siivooja ei ollut ymmärtänyt mistä on kyse. Niinpä eno oli viitannut hänet perässään vessaa. Avannut pytyn kannen ja näyttänyt mitä siellä oli. Nainen oli kumartunut katsomaan ja eno oli painanut vesivipua. Vesi tuli kohisten ja vei ulosteen mennessään. Nainen oli katsonut enon kasvoja, joiden ilme oli ollut varmasti mitä hämmästyneimmän näköinen.

Junamatka Göteborgiin oli kestänyt noin kuusi tuntia.