Ammattikoulua käydessäni jouduin keväällä viimeiseksi kuukaudeksi muuttamaan mummolaan, koska vakinaiseen asuntooni, joka sijaitsi tätini luona, alettiin tulevan perheenlisäyksen vuoksi tehdä remonttia. Toisin sanoen minun huonettani ruvettiin muuttamaan vauvan huoneeksi. Mummolaan meno oli minulle kyllä hyvinkin mieleen, mutta koulumatkani kasvoi aiemmasta kolmesta kilometristä reiluun kymmeneen. Eipä se matkakaan kyllä mitään haitannut, kun olin nuori ja valoisaa kevättä elettiin.

Minulla oli kulkuvälineenä erittäin huonokuntoinen polkupyörä. Melkein joka päivä sain koulusta tuloni jälkeen siitä jotain korjata. Milloin katkesivat ketjut, milloin rengas puhkesi, milloin taas joku muu paikka repsahti. Taatan kävi varmaan minua sääliksi ja niinpä hän antoi minulle oman pyöränsä, joka olikin hieno peli. Merkiltään se oli Jaguar ja väriltään punaisen ruskea. Sillä matkan teko sujui aiempaa joutuisammin.

Koulu päättyi sitten toukokuun lopulla ja aloitin työn teon melko lähellä ammattikoulua olevassa tehtaassa. Työ oli järjestynyt minulle koulun kautta. Asuin edelleen mummolassa. Ainoastaan viikon loppuisin matkustin kauempana sijaitsevalle kotipaikkakunnalleni. Maksoin jonkun summan taatalle pyörästä ja niin se siirtyi minun omistukseeni.

Sitten tuli heinäkuu ja alkoi kesäloma. Minulle loma oli palkaton, koska työni oli kestänyt vasta noin kuukauden verran. Lomallani poikkesin kotipuolessa olevalla tehtaalla kysymässä töitä ja onnistuin saamaankin. Niinpä sitten otinkin heti lomalta töihin palattuani vanhasta paikasta lopputilin.

Mummolan lähellä sijaitsi talo, jossa oli kaneja. Olin sopinut kotona käydessäni tuovani neljä kania eläteiksi. Niinpä sitten noudin kanit ja viimeisen viikon aikana syötin niitä mummolan tyhjillään olevassa navetassa. Pahaksi onneksi poikaset olivat ilmeisesti vielä liian pieniä ja tulivat erotetuiksi emostaan liian aikaisin, koska kolme niistä kuoli päivän välein. Uskoin neljännenkin kuolevan, mutta se taisi olla vahvaa laatua, koska onnistui jäämään henkiin.

Irtisanoutumiseni astuttua voimaan ensimmäisen loman jälkeisen työviikon päätteeksi lähdin ajamaan polkupyörälläni mummolasta kotiin. Matkaa kertyi nelisen kymmentä kilometriä. Pyörä oli lastattu kassein ja nyytein. Lisäksi kuljetin pyörän sarvessa pientä pärekoria, jossa kanin poikaseni makoili. Mukanani oli vesipullo, josta annoin kanille välillä juotavaa. Oli hyvin lämmin kesäinen päivä. Matka sujui mukavasti ja ajelin hiljalleen välillä syöden mummon laittamia eväitä.

Puolessa välissä matkaa alkoi yht’ äkkiä vatsani kouristella ilkeällä tavalla. Pysähdyin ja vääntelin kehoani ja sainkin pahimman kouristuksen loppumaan. Kuitenkin heti kun aloin jatkamaan matkaa kouristelu alkoi uudelleen. Tunsin, että nyt pitää päästä melko nopeasti pusikkoon isommalle asialle. Asiassa oli vaan yksi, mutta vaikea este. Olin keskellä aukeaa ja lähin metsikkö sijaitsi ainakin kilometrin päässä edessäpäin. Aloin polkea rivakammin, mutta se tuntui vaan pahentavan asiaa. Hetken kuluttua jouduin taas pysähtymään ja vääntelemään kehoani kouristusten lopettamiseksi. Sitten taas pyörän sekään ja kohti metsän rajaa. Olin jo melko lähellä metsikköä, kun en kerta kaikkiaan enää pystynyt pidättelemään hätääni. Metsään oli ehkä pari sataa metriä ja kohdallani lehmälaidun. Hyppäsin pois pyörän päältä ja kipaisin lehmien sekaan noin parin kolmen kymmenen metrin päähän tiestä. Sitten nopeasti housut alas ja aaah sitä helpotuksen tunnetta. Kyykistelin aikani ollen aivan erään lehmän takana. Antoihan se vähän näkösuojaa. Lehmät olivat tottuneet ihmisiin, koska eivät tuntuneet ollenkaan aristavan minua, vaikka vauhdilla olinkin rynnännyt niiden sekaan. Ketään ei näkynyt, joten rauhassa sain asiani hoidettua. Muutamalla ruohotupolla sain suoritettua pyyhkimisoperaation. Nousin ylös aivan edessäni olevan lehmän takapään kohdalla. Housuni olivat vielä polvissa, kun metsän reunan takaa ilmestyi linja-auto. Näin linja-autossa kaikkien matkustajien kasvojen kääntyneen minuun päin. Mitähän he mahtoivat ajatella?

Se kani syötiin myöhemmin syksyllä.