Olimme päässeet taas viettämään miesten lomaa, Kari, Jussi, Olli ja minä. Matka suuntautui pohjoiseen, kuinkas muuten. Saimme vuokrattua tutun kämpän Kaunispään rinteeltä. Syksy oli kauniin lämmin, ruska vaan puuttui, kuten lähes joka kerta lapin matkoillamme.  Aikaamme vietimme patikoiden ja iltaisin joko tanssin merkeissä paikallisissa ravintoloissa tai henkevien keskustelujen ja kaljatölkkien parissa mökillä. Minut oli nimetty porukan kokiksi, koska olin ainoa ruoantekotaitoinen. Osasin tehdä sapuskan valmistuksesta todellista vaikeamman toimenpiteen kaverien silmissä, jotta arvostukseni olisi hiukan noussut. Kokkina olo helpotti kuitenkin muiden askareiden suhteen oloani. Muut hoitivat kauppareissut antamieni ostoslistojen mukaan. Kirjoitin lapulle kunkin päivän ruokatarpeisiin tarvittavat ostokset ja toiset kävivät vuorollaan kaupassa hankkimassa ne. Olutta tuli ostosten mukana aina riittävä määrä, eikä sitä tarvinnut koskaan listaan kirjoittaa.

Patikoimme joka päivä kymmenen, kaksikymmentä kilometriä lenkin vaikeudesta riippuen. Sauna maittoi aina sen jälkeen ja sapuska myös. Vaikka monesti patikkamatkamme olivat rankkojakin, sai paikallisessa kuppilassa soittava Zorbas meihin kuitenkin illan mittaan eloa. Tanssitettavia tyttöjä riitti ja illat sujuivat mukavasti. Olli, porukkamme ainoa poikamies, tai x-ukkomieshän hänkin oli, lähti joskus saatolle, kun sattui samanhenkiseen naiseen tutustumaan. Hän oli varsinainen moottoriturpa, jolta juttu luisti. Se tuntui tehoavan tyttöihin, ainakin aluksi. Hänellä oli kyllä taipumuksenaan liioitella asioita, vieläpä melko ronskilla tavalla. Tunsimme hänen tapansa eikä se meitä häirinnyt. Oli mukavaa kuunnella hänen liioittelujaan ja karsia niistä aina sopiva osa pois.

Eräänä iltana olimme taas viettämässä tanssi-iltaa, ja kun sitten päätimme lähteä kämppäämme nukkumaan ja keräämään voimia seuraavan päivän retkeämme varten, ilmoitti Olli, että hän lähteekin paremmassa seurassa ja toiseen suuntaan. Oli tavannut oikein soman ja miellyttävän naisen. Kertoi vielä, ettei mahdollisesti tule enää sinä iltana mökille ollenkaan. Sanoi jäävänsä seuralaisensa kanssa ensin tähtiä katselemaan ja sitten kuka tietää, jos vaikka pääsisi hänen viereensä nukkumaan.  Jos hyvin menisi, niin saisimme patikoida seuraavan retkemme mahdollisesti, jopa todennäköisesti, ilman hänen miellyttävää seuraansa, mutta jostain hyvästä meidänkin olisi joskus totuttauduttava luopumaan. Annoimme takaisin samalla mitalla. Kerroimme siinä tapauksessa ilon olevan kokonaan meidän puolellamme, toivotimme hyvää illan jatkoa ja poistuimme.

Saavuimme kämpälle. Nautimme pienen iltapalan ja menimme suihkun jälkeen maata. Tuskin olimme saaneet unen päästä kiinni, kun heräsimme kovalla melulla sisään ryntäävän Ollin mekastukseen. Ei ollut poika saanut yösijaa tyttönsä luota, vaan oli ajettu synkän yön sekään. Luulimme ensin hänen olevan myttyyn menneestä saattoreissusta johtuen kalpea, mutta hän alkoi saatuaan hieman ilmaa keuhkoihinsa kertoa nähneensä ainakin kaksikymmentä sutta ja juosseensa niitä karkuun henkensä edestä. Kehotimme häntä rauhoittumaan ja epäilimme samalla, ettei niin isoa susilaumaa ole olemassakaan, ei ainakaan sillä seudulla. Olli tempaisi jääkaapista oluen ja sitä juodessaan, yhä hieman hengästyneenä sanoi, että jos niitä nyt ei ollut ihan kahtakymmentä, niin ainakin kymmenen. Ei ollut siinä hädissään pakoon rynnätessään tohtinut jäädä niitä sen tarkemmin laskemaan.

Oluen otimme me muutkin ja epäilimme edelleen susien määrää melko suureksi. Jussi kertoi jostain lukeneensa, etteivät laumat yleensä ole kuin muutaman yksilön suuruisia. Olli hieman närkästyi epäilyjämme. Oluen vaikutuksesta hän oli jo selvästi rauhoittuneemman näköinen. Pelon aiheuttama kalpeuskin oli jo häviämässä hänen kasvoiltaan. Antoi kuitenkin susimäärän laskea viiteen yksilöön. Tähän tyydyimme mekin. Kysyimme vielä ennen nukkumaan ryhtymistä, että mikä meni naisseuralaisen suhteen pieleen, kun hänet näin tylysti oli hyljätty, ihan susien suuhun lähes tyrkätty. Olli kertoi samassa majassa olleen kolme muuta tyttöä, joten intimiteettisuojan takia oli pitänyt lähteä pois. Sitten aloimme kiskoa unta kaaleihimme.

Aamu koitti ja aloimme valmistella patikkaretkellemme lähtöä. Tukevat voileivät eväiksi ja kahvinkeittotarpeet reppuun. Ensin kuitenkin söimme mökillä aamiaisen. Iso lautasellinen puuroa kullekin, ja sitä syödessämme katselimme televisiosta, minkälaista säätä oli luvassa. Säässä ei ollut moitittavaa. Sen jälkeen tuli vielä joitain paikallisia uutisia. Siinä haastateltiin erästä poromiestä, joka kertoi, ettei susia ole ollut paliskunnan alueella viiteen vuoteen, ei edes yhtä petoa. Katseemme kääntyivät Olliin. Tämä lusikoi puuroa suuhunsa ja sanoin lautastaan tuijottaen:

  • Mikähän kumma siellä pensaassa sitten mahtoi rasahtaa?

Miksihän siellä Lapissa kaikki maksaa niin paljon?