Ratasahteen Mauno oli niin sanottua laskelmoivaa laatua oleva tyyppi. Olimme lapsina samalla luokalla kansakoulussa. Jo kouluaikana Mauno ilmoitti eräällä lauantaipäivänä pidettävällä yhteisellä tunnilla, että hänestä tulee poliitikko. Viisikymmentäluvulla käytiin koulua myös lauantaisin. Se oli siihen aikaan työpäivä. Lauantain viimeinen tunti oli nimeltään yhteinen tunti ja silloin ohjelma oli vapaata. Oppilaat esiintyivät vuorollaan luokan edessä laulu-, pakina-, runo- tai joskus jopa näytelmäesitysten muodoissa. Tämä esiintymisvuoro annettiin aina edellisellä yhteisellä tunnilla tiettyjen oppilaitten hoidettaviksi. Mauno oli kyseisellä tunnilla vuorossa. Hän oli lupautunut esittämään omatekoisen runon. Oliko unohtanut vaiko laiskuus päässyt yllättämään, mutta kun hänen vuoronsa tuli, ei runoa irronnutkaan, ei edes jotain aiemmin luettua ja opeteltua, omatekoisesta puhumattakaan. Opettaja nuhteli Maunoa ja kertoi, että aina on pidettävä lupauksensa ja tehtävä sen minkä lupaa. Mainitsi vielä, ettei lupauksensa rikkomisella pärjää tässä maailmassa. Tähän Mauno tyynesti tokaisi, että kyllä pärjää ja vieläpä oikein hyvinkin. Hänestä kun tuleekin poliitikko.

Koulu päättyi aikanaan ja Mauno todella alkoi suuntautua politiikan alalle. Laskelmoi, että parhaiten pääsisi alkuun kirkollisissa vaaleissa. Ei hän mikään kovin uskonnollinen luonne ollut, mutta sehän ei ole tunnetusti mikään edellytys kirkkovaltuustoon valituksi tulemiselle. Hän liittyi Maalaisliiton jäseneksi, koska arveli sen olevan sopivan keskellä, ei liaksi oikealla, etteivät työläisperäiset henkilöt sitä liiaksi karsastaisi, mutta ei myöskään liiaksi vasemmalla, ottaen huomioon porvaristaustaisimmat ihmiset.

Mauno osti jostain tukkuportaasta sata pakettia halpaa kahvia ja harjoitteli peilin edessä naamalleen harrasta ilmettä. Sitten Mauno selvitti satunnaisilla kirkkokäynneillään ketkä hartaimmin kävivät jumalanpalveluksissa. Lisäksi hän tutki missä asuivat paikkakunnan henkilöistä kuusikymmentä vuotta täyttäneet, mutta alle kahdeksankymmentä vuotiaat henkilöt. Hän laski, että varmimmin kirkollisvaaleissa äänestävät juuri tuohon ikäryhmään kuuluvat henkilöt. Nuoremmat eivät vaivaudu ja vanhemmat eivät enää kykene. Näille otollisimmille henkilöille hän kävi henkilökohtaisesti viemässä kahvipaketin ja puhui harjoiteltu harras ilme kasvoillaan muutaman minuutin kirkon tilasta ja sen tärkeydestä ihmisille. Muistutti tulevista vaaleista ja kehotti äänestämään mielestään parasta ehdokasta.

Vaalit pidettiin ja Mauno meni kirkollisvaltuustoon, että heilahti. Varmaan hän hoiti siellä hänelle uskotut asiat aivan mallikkaasti, koska seuraavaksi suoritettaviin kunnallisvaaleihin hänet pyydettiin ehdokkaaksi useamman puolueen riveihin. Mauno laskeskeli tarkkaan minkä puolueen listoilta hän varmimmin pääsisi kunnanvaltuustoon. Totesi sen varmimmin onnistuvan Demareissa. Nyt vaadittiin jo hieman politiikan tuntemusta. Kaikki vapaa-aikansa hän viettikin joko uusien puoluetoverien seurassa, tai lukien lehtiä ja poliittista kirjallisuutta. Myös puhumisen taitoa hänen piti harjoitella.

Hyvin Mauno läksynsä luki, koska vaalien jälkeen hänet valittiin kunnanvaltuustoon suurella äänimäärällä. Hän sai vastuullisen aseman heti ensimmäisellä kaudellaan, nimittäin kunnan hallituksen puheenjohtajuuden. Kunnan johtaja, pankkien ja yritysten johtohenkilöt tulivat hänelle hyvin tutuiksi. Näin Mauno nousi politiikan hierarkiassa yhä vain ylöspäin. Seuraavat kunnallisvaalit olivat hänelle pelkkä muodollisuus.

Sitten Mauno rakastui. Hän oli tavannut Oululaisen viehättävän kaupungin virastossa työskennelleen Maikin. Maikki tunsi Maunoa kohtaan samoin rakkautta ja niinpä heidät vihittiin. Aluksi asuttiin Maunon kotipaikkakunnalla, mutta sitten alettiin maassa puuhata eduskuntavaaleja. Mauno tunsi saavuttaneensa jo kunnallispolitiikassa sen mikä hänelle sillä saralla oli mahdollista. Mieli paloi kuitenkin korkeammalle. Kansanedustaja tai jopa ministeri, siinä olisi täyttymys. Linnan juhlat ja ulkomaan matkat. Ne kiehtoivat. Taas alkoi kova laskelmointi missä puolueessa ja missä vaalipiirissä valinta olisi kaikkein mahdollisin. Vaimo oli kotoisin Oulusta. Pohjois-Suomen lääni oli oma vaalipiirinsä. Olisikohan sieltä läpimeno todennäköisintä? Entä puolue?

Jonkin ajan kuluttua päätös oli tehty. Mauno ja Maikki muuttivat Rovaniemelle. Siellä molemmat liittyivät Kansandemokraattiseen puolueeseen. Ihan Kommunisteiksi ryhtymiseen ei rohkeus aivan riittänyt, vaikka sitäkin vakavasti mietittiin. Taas alkoi kova harjoittelu ja tunteen palon ilmaisun esittämisen opetteleminen. Puolueen aatteen omaksuminen kävi helposti. Olihan hänellä siitä jo kokemusta, puoluetta kun oli aiemminkin sulavasti vaihtanut. Mauno kyllä laski, että hänen takinkääntönsä ei ehkä olisi kovin eduksi, mikäli se tulisi yleiseen tietoon, mutta rohkeasti hän aloitti vaalityönsä.

Ensimmäisen puhe- ja äänien haravointitilaisuutensa hän piti eräässä lappalaisenemmistöisessä kunnassa läänin itäisellä reunalla. Paikaksi oli saatu kylän työväentalo. Väkeä oli kertynyt nelisenkymmentä, mikä sinällään oli hyvä saavutus. Liekö osasyynä ollut se, että oli luvattu tarjota nokipannukahvit läheisellä keittokodalla. Isäntänä oli kunnan johtajan poika, johtaja kun oli itse estynyt tulemasta.

Mauno aloitti puheensa aluksi rauhalliseen tyyliin, mutta kymmenen minuutin kuluttua hän aloitti toisten puolueiden mustamaalaamisen, mikä siihen aikaan kuului tyyliin. Puheen sävy ja kiihko nousi pikkuhiljaa saavuttaen lopulta lähes hurmoksellisen tason. Yleisö antoi aplodeja vähän väliä kesken puheen. Mauno tunsi onnistumisen riemua.

Seurasi hetken hiljaisuus. Sitten Mauno aloitti oman puolueensa ja itsensä kehumisen. Arveli ajan olevan nyt siihen kypsän. Aluksi kehuminen oli lievempää, mutta kun hän sanoi, että ainoastaan hänen edustamansa puolue on osoittautunut täysin rehelliseksi, kun taas muut puolueet syövät sanansa ja tekevät kaikki temput oman edun tavoittelemiseksi, nousi kuulijoiden suusta muutama huuto:

  • Baika, haksa.

Mauno uskoi tämän olevan saamea ja arveli sen tarkoittavan kannustusta puheelleen. Hän jatkoi sanoen, ettei oma puolue ole milloinkaan syyllistynyt porvarien hännystelyyn eikä ollut tehnyt yhtään tuomittavaa lehmänkauppaa eduskunnassa. Nyt puolet kuulijoista huusi käsi ylhäällä:

  • Baika, haksa.

Mauno innostui ja sanoi, ettei milloinkaan, ei edes missään mielen häiriössäkään voisi kuulua mihinkään muuhun kuin omaan puolueeseensa ja lupasi rehellisesti, voimiaan säästämättä ajaa köyhien Lapin ihmisten asioita, mikäli hänet valittaisiin eduskuntaan. Nyt koko Sali nousi pystyyn ja huusi yhdestä suusta:

  • Baika, haksa. Baika, haksa.

Mauno kiitti kuulijoita ja kehotti kaikkia siirtymään kahville pihalla olevaan kotaan. Väki käveli ulos ja Mauno kulki perässä isäntäpojan kanssa. Maunon mieli oli taivaissa. Tunsi onnistuneensa heti ensimmäisessä tilaisuudessaan. Kävellessään kohti kotaa, isäntäpoika sanoi äkkiä:

  • Hei väistäphä hieman tänhe sivummalle, ettet asthu poron baikaan ja haksaan.

Ratasahteen perhe muutti takaisin etelämmäksi ja Mauno ryhtyi kirvesmieheksi.