Mettälän pariskunta, Vilho ja Mari, elelivät hiljalleen naapureinamme. Heillä oli pieni maatila, pienviljelijöiksi kai heitä siihen aikaan kutsuttiin. Sota oli juuri loppunut ja Vilhokin oli palannut kotiinsa. Naimisiin he olivat menneet välirauhan aikana ja kovasti kylän naisväki ihmetteli, kun Mettälään ei vaan alkanut ilmaantua perillistä. Muihin taloihin syntyi lapsia melko säännöllisesti parin vuoden välein. Syntyvyys oli runsasta ja toivottavaakin. Maa tarvitsi väkeä ja suuret ikäluokat olivat lääke siihen nälkään.

Vilhoa pidettiin hieman yksinkertaisena miehenä. Mikään kylähullu hän ei ollut, mutta järjenjuoksultaan kieltämättä vähän muita hitaampi. Mariakaan ei voinut hyvällä tahdollaankaan pitää kaikkein välkyimpään ihmisryhmään kuuluvana, mutta toinen toistaan tukien he elelivät ihan kelpo elämää kahdestaan tilallaan muutaman lehmänkantturan mylviessä navetassa. Sitten kesken kesäkiireitten Mari sairastui tuperkulosiin. Tauti oli raju ja muutamassa kuukaudessa se vei hänet pitäjän kirkkomaan multiin. Vilho suri Maria kovin. Hän yritti yksikseen hoitaa maatilaansa ja siinä muuten onnistuikin, mutta lehmät piti hävittää. Yhden lehmän hän kuitenkin jätti itselleen. Sai näin omat maitonsa ja myös meidän perheemme sai maidot Mettälästä. Meillä oli ollut maitotinki heillä jo Marin eläessä. Joka ilta joku meistä lapsista lähti lypsyaikaan maitokannulla hakemaan päivän maitoannosta. Vilholta lypsäminen onnistui, joskaan ei aivan yhtä sutjakkaasti, mitä se oli Marilta luonnistanut, mutta varsin kelvollisesti.

Näin elo jatkui vuoden verran ja sitten Vilho jysäytti pommin. Mettälään ilmestyi aivan yllättäen uusi emäntä. Vilholla oli ikävuosia liki neljäkymmentä ja uudella emännällä vasta kolme neljä vuotta päälle kahdenkymmenen. Tämän naisihmisen Vilho oli ”löytänyt” tanssilavalta, johon kuuleman mukaan oli lähtenyt nimenomaan eukkoa etsimään. Tämän löydöksen nimi oli Liina. Liina oli kuin ilmetty kaksoisolento niin ulkomuodoltaan, kuin myös älynlahjoiltaan myöhemmin televisiossa pyörineen sarjan Vaahteramäen Eemelin Liina nimisestä piikatytöstä. Liina, siis Vilhon Liina oli ahkera ja työteliäs, mutta kaikesta huomasi, ettei hän ollut isolla älyllä varustettu ihminen. Vilholle siis varsin sopiva. Häät oli vietetty melko pian tapaamisen jälkeen morsiamen kotona, joka sijaitsi pari pitäjää pohjoiseen. Talo oli saanut riuskan emännän ja niinpä lehmien päälukua nostettiin ja myös muuta karjaa hankittiin. Elämä tuntui Mettälässä kukoistavan. Pyöräyttipä Liina pulskan pojankin ennen kuin vuotta vihkimisestä oli kulunut.

Pojan syntymä sai Vilhon ilmeen loistamaan. Marin kanssa ei lapsen teko ollut onnistunut, mutta Liinapa antoi hänelle perillisen ja vielä pojan. Artuksi hänet ristittiin. Liina sai Vilholta kultaisen kaulakorun. Joskus hieman viinapäissään olikin Vilho maininnut muille kylän miehille, ettei se yhtään haittaa, jos eukko onkin vähän tyhmä, koska isäntäkin on tällainen. Kunhan osaa tehdä talon työt ja järjestää lapsia miehelleen. Ne tehtävät Liina täytti, vieläpä hyvin. Arttu-poika täytti samana päivänä vuoden, kun Liina synnytti hänelle pikkusiskon. Tämä sai Vilhon entistä iloisemmaksi ja toisen lapsen jälkeen hän osti Liinalle upouuden polkupyörä. Sillä Liina ajeli kauppareissut ja kehui pyöräänsä muille kyläläisille.

Kolmas lapsi, taas poika, syntyi ennen kuin edellinen lapsi, Anna, oli edes vuotta täyttänyt. Tämän lapsen nimeksi laitettiin Aatu. Aatusta Liina sai kukikkaan hameen. Neljäs lapsi, Akseli, syntyi, kun vanhin, Arttu, oli pari kuukautta päälle kolmen. Liinalle ilmaantui päähän uusi sulkahattu. Viides ja kuudes lapsi syntyivät samaan aikaan, kaksosia kun olivat, vanhimman ollessa vasta neljän ja puolen vuoden ikäinen. Enää Vilho ei hankkinut mitään lapsilahjaa Liinalle. Kertoi muille miehille, että Liina synnyttää talon pian vararikkoon.

Nyt oli Mettälässä jo niin paljon vilinää, että avuksi tarvittiin Liinan äiti. Hän oli jäänyt hiljattain leskeksi ja niinpä hän muutti asumaan tyttärensä luo ja auttamaan tätä ja Vilhoa niin lasten, kuin myös talon muiden töiden hoidossa. Jos Liina olikin hieman hidasälyinen, niin äitinsä oli täydellinen vastakohta tyttärelleen. Hänellä lanttu leikkasi. Talon asiat alkoivat luistaa aivan toisella tavalla anopin päättäessä mitä hankitaan ja miten asioita hoidetaan.

Seitsemännen lapsen, Stiinan, Liina synnytti Artun aloittaessa koulunkäynnin. Nyt alkoivat jo kunnan johtohenkilöiden päässä hälytyskellot kilkattaa. He pelkäsivät, etteivät Mettälät pysty yhä lisääntyvää lapsikatrasta kenties kauaa elättämään ja näin saattavat iskeä lovea kunnan varoihin. Annettiin sosiaalisihteerille tehtäväksi suorittaa Mettälöille syntyvyyden säännöstely opastus. Sosiaalisihteeri oli nainen, joten hän päätti antaa ohjeet Liinalle. Liinaa opastettiin, että helpoin tapa estää raskauden alullepano oli, jos mies käyttäisi kondomeja. Sihteeri kertoi, miten miehen tulee laittaa kondomi paikoilleen ja miten ottaa se pois. Liina nyökytteli ymmärtäväisesti ja antoipa sihteeri vielä näytepakkauksen Liinalle mukaan kotiin vietäväksi.

Muutaman kuukauden kuluttua Liina ilmestyi jälleen neuvolaan ilmoittaen olevansa taas raskaana. Sosiaalisihteeri kutsuttiin paikalle ja hän kysyi Liinalta, että eikö Vilho ollut suostunut käyttämään kondomia. Liina vastasi totisena:

• Kyllä on Vilho uskollisesti kondomia käyttänyt. Heti kun vein sen paketin kotiin, niin laittoi sen päälle ja on pitänyt sitä. Ainoastaan pissatessa ja rakastellessa on pois ottanut.

Laittoivat tytölle nimeksi Marjaana.