Setäni Enska asui perheineen parin kilometrin päässä minun kotoani. Heidän vanhin poikansa Perttu, minun serkkuni siis, oli minua vuoden vanhempi ja poikasena olimme hyviä ystäviä. Usein olimme yökylässä milloin meillä, milloin heillä. Yhdessä koimme poikasena kaikki kolttoset, kuten tyttöjen kiusaamiset koulumatkoilla, omenavarkaudet naapurien puutarhoissa, pirunviulun soitot Seppäsen Annan ikkunan alla ja muut vastaavat. Yhdessä myös kärsimme rangaistukset tekosistamme. Tukkapöllyt olivat siitä helpoimmasta päästä. Myös kotiarestit kestettiin hyvin, niissä kun oli helpotuksena, että niitä voitiin kärsiä kumman luona tahansa. Arestien aikana oli lupa polkea pyörällä suorinta tietä toistemme luokse. Kaikki muu kylällä hortoilu oli ehdottomasti kielletty ja sitä meidän oli pakko noudattaa. Kaikista kaamein rangaistus kuitenkin oli, kun jouduimme jonkun vanhempamme valvomana menemään pahantekokohteemme luokse ja siellä katuvaisena, usein jopa itkua väännellen pyytämään anteeksi tekoamme.

Mainitsemani kotiarestit olivat toisaalta mukaviakin, varsinkin silloin, kun niitä kärsittiin Pertun luona. Enska-setä oli nimittäin varsinainen jutunkertoja ja milloin vain joku viitsi niitä kuunnella, niin alkoi hän niitä suoltaa. Eräs hänen kertomansa tarina, joka kaiken lisäksi oli totta, on jäänyt mieleeni, koska sitä ei voinut kuulemma milloinkaan enää kertoa hänen vaimonsa Salmen kuullen. Asia oli niin arka, että Salme ei ollut vieläkään siitä leppynyt, vaikka tapahtumasta oli jo vuosia.

Tarina oli seuraavan lainen:

Perttu oli silloin ollut vähän toisella vuodella, minä juuri syntynyt. Enska oli perheineen silloin asunut vanhassa omakotitalossa vuokralla. Asunto oli varustettu sen aikaisin mukavuuksin, ulkohuussi ja vesi tuli sekä meni, kunhan kantaa viitsi. Perttu oli vastikään oppinut tekemään tarpeensa pottaan, kunhan vaan huomattiin hänet siihen istuttaa. Eräänä sunnuntaiaamuna Selma oli laittanut Pertun potalle istumaan ja huomannut samalla kahvia keittäessään, että sokeri oli päässyt loppumaan. Silloin oli tapana tällaiset erilaisten ruokatavaroiden yllättävät loppumiset hoitaa naapuriavulla, eli mentiin lainaamaan tarpeet heiltä. Niinpä Selma oli sanonut Enskalle, että katso milloin Perttu on asiansa tehnyt ja ota hänet pois potalta, hän kun poikkeaa naapurissa. Enska oli tokaissut sohvalla maatessaan ja lehteä lukiessaan, että joo.

Tässä vaiheessa oli Enskan päähän pälkähtänyt melkoinen kepponen, siis asia, jota oli kyllä joutunut jälkeenpäin katumaan. Perttu oli asiansa tehnyt, saanut aikaan pienen kikkareen potan pohjalle, kun Enska oli ottanut hänet pois ja rykäissyt itse oikein miehekkään kasan samaan pottaan. Tämän jälkeen hän oli laittanut Pertun takaisin potalle ja mennyt itse takaisin sohvalle lehden lukuun.

Selma oli tullut aikanaan sokerinhakureissultaan ja kysynyt, että miksei Enska ole ottanut Perttua pois potalta. Tämä oli tokaissut, että ei kai poika vielä ole mitään tehnytkään. Selma oli sanonut, että varmasti on, etkö muka hajusta tunne. Tämän jälkeen oli hän mennyt ja nostanut Pertun pois potalta. Selmalta oli silmät revähtäneet kahvilautasen kokoisiksi, suu loksahtanut ammolleen (Enskan mukaan Sirkku-paketti olisi mahtunut pystyyn hampaitten väliin) ja sitten oli nainen poika sylissään purskahtanut itkuun. Niin oli hän näkemästään järkyttynyt. Enska oli nauraen noussut sohvalta ja kertonut kepposestaan. Tämän jälkeen oli Selman silmät alkaneet salamoida. Oli alkanut kovalla äänellä jalkaansa polkien huutamaan Enskalle. Niin oli vaimo raivoissaan, että Enska oli kiireen vilkkaan juossut potta kädessään ulos tyhjentämään sen, eikä ollut vähään aikaan uskaltanut mennä sisälle. Salmen suuttumusta oli kestänyt pitkään. Oli Enska joutunut lepyttelemään häntä usealla kukkapuskalla.

Tätä tarinaa hän ei uskaltanut enää kertoa milloinkaan eikä kenellekään Selman kuullen. Oli erehtynyt sen kerran tekemään muutamaa vuotta myöhemmin, ja Selma oli saanut samanlaisen raivon kohtauksen, kuin silloin tapahtumahetkellä.

Enska kertoi tämän tapahtuman johtaneen siihen, että seuraava lapsi syntyi heille vasta neljän vuoden kuluttua.