Sain kutsun Rytkösen Karin viisikymmentä yksivuotis-synttäreille. Tämä ”pyöreä” juhlavuosi johtui siitä, että hän ei vuotta aiemmin pitänyt minkäänlaisia kekkereitä ja minä, kuten varmaan moni muukin, oli jaksanut häntä siitä muistuttaa lähes vuoden. Kyllästyikö irvailuumme, vai mistä syystä sitten päättikin juhlia niitä nyt. Oli kutsunut useita vieraita, taisi meitä olla siinä parikymmentä henkilöä paikalla. Juhlat pidettiin Karin kesämökillä, vai pitäisikö sanoa oikein huvilalla, sillä hänen kesäasuntonsa oli luksusluokkaa oleva rakennus. Kari on rakennusmestari ja itse rakentanut koko komeuden. Oli lämmin heinäkuinen lauantai. Ilma oli mitä mainioin.

Tarjoilu oli myös ihan viimeisen päälle. Aluksi oli tervetuliaismaljaksi valmistanut pahuksen hyvää kotiviiniä. Oli taitavasti rakentanut siihen kuplivan elementin jostain hiilihappoisesta juomasta. Liekö ollut vichyvettä, enpä tiedä.

Tervetuliaisjuomien ja lahjojen annon jälkeen menimme saunaan. Annettiin naisille etuoikeus saunoa ensin. Nämä viihtyvätkin saunassa niin kauan, että jouduimme heitä sieltä jo pois ajamaan. Uhkailimme tulla sekaan, elleivät tule pois. Sen verran oli naisväki juonut saunakaljoja, etteivät tästä säikkyneet. Huusivat, että sitä he juuri odottavatkin. Pääsimme me miehetkin sitten aikanamme lauteille ja sieltä järveen vilvoittelemaan.

Tänä aikana pari neitosta oli kattanut Karin pyynnöstä ruokapöydän.

Ruokaa oli ladattu kuin elettäisiin viimeistä päivää. Oli kalaa savustettuna, graavina ja uunissa kypsennettynä. Kanaa riisipedillä, grillattuna ja kermakastikkeessa. Liharuokana uunipaistettua härkää, possun ulkofileetä ja ilmakuivattua kinkkua. Kasvispuolen jätän mainitsematta, mutta juomana oli sekä valko- että punaviiniä, olutta ja olipa poika jostain haalinut sahtiakin. Sitä ei tosin juuri ruoan kanssa ottaneet muut, kuin sellaiset, jotka eivät olleet ennen tätä ainetta maistaneet. Ei ollut Kari pihistellyt tarjoilujen suhteen.

Kun ruoka oli syöty, juotiin kahvit ja kahvin kanssa oli Monet-konjakkia. Kari sanoi valinneensa tämän konjakin kahdesta syystä, ensiksikin, se on rakennusmiesten juomista jaloin. Toiseksi nimikin sanoo, että on otettava monet konjakit. Ymmärsimme yskän.

Kaiken tämän jälkeen siirryimme lasit kourassa iltanuotiolle. Kari oli suunnitellut illan ohjelman, että jokaisen piti kertoa jokin juttu, joko omakohtaisen tai kuitenkin jonkun, jossa olisi edes ripe totuutta. Aikaa jutun keksimiseen oli grogin tai olutpullollisen verran. Alkoi ankara mietintä.

Aluksi oli vähän heppoisia tarinoita, mutta kaksi viimeistä juttua olivat seuraavanlaiset. Minä olin se viimeistä edellinen ja kohdistinkin sen vieressäni istuvalle, hieman ujohkolta vaikuttaneelle Leenalle. Sanoin, ettei tällä tarinallani ole vielä mitään totuuden pohjaa, mutta myöhemmin – kenpä tietää. Kas näin.

• Olipa kerran pieni tyttö-hiiri. Se oli pudonnut lasipurkkiin, eikä päässyt sieltä millään ylös, vaikka se kuinka hyppeli. Se hyppi ja hyppi, mutta ei yltänyt saamaan jalkojaan purkin reunalle. Siihen tuli iso poika-rotta ja kysyi, että mitä sinä siellä teet? Pieni hiiri pyysi, että auta minut täältä pois, kun en itse millään pääse. Rotta lupasi auttaa, jos hiiri olisi hänelle hirmu, hirmu kiltti. Tyttö-hiiri ei halunnut olla hirmu, hirmu kiltti, ja niinpä rotta ei auttanut häntä, vaan lähti pois. Seuraavana päivänä rotta tuli katsomaan taas hiirtä ja lupasi auttaa hänet ylös purkista, jos hiiri olisi hänelle hirmu, hirmu kiltti. Hiiri ei vieläkään halunnut olla hirmu, hirmu kiltti, ja niinpä rotta lähti taas pois. Seuraavana päivänä rotta tuli kolmannen kerran purkin reunalle ja lupasi auttaa hiiren pois, jos tämä olisi hänelle hirmu, hirmu kiltti. Hiiri oli ollut jo niin kauan purkissa, että se halusi välttämättä päästä sieltä pois, ja lupasi olla rotalle hirmu, hirmu kiltti.

Tämän jälkeen katsoin Leenaa silmiin ja kysyin häneltä:

• Tiedätkö, millä tavalla se hiiri oli hirmu, hirmu kiltti sille rotalle?

Leena punastui ja sanoi heti nauraen, että en tiedä. Tähän minä:

• No, jos olet minulle hirmu, hirmu kiltti, niin kerron sen sinulle.

Yleisen naurunremakan jälkeen Leena sanoi, että ei tullut tähän tarinaasi tämänkään jälkeen mitään todellisuuden pohjaa.

Sitten aiemmin ujoksi luulemani Leena alkoi kertoa tarinaansa. Sanoi äskeisen kertomuksen vapauttaneen hänet niin, ettei myöskään hänen stoorissaan ole mitään totta, vaan se on eräänlainen pähkinä, joten ratkaiskaapa se. Kas näin hän kertoi.

• Kaikkihan tietävät miksi kutsutaan naista, joka tykkää naisesta.

Vastasimme yhdestä suusta, että lesboksi. Seuraavaksi hän kysyi:

• Entä miestä, joka tykkää miehestä?

Taas kuului kuorossa, että homoksi. Seuraava kysymys:

• Entä miksi kutsutaan henkilöä, joka laittaa vehkeensä toisen suuhun?

Syvä hiljaisuus? Leena sanoi vienosti hymyillen:

• Hammaslääkäriksi.

Minkähän ikäinen Kari oikein nykyään onkaan?