Taas kerran Ryhäsen Kalle tarvitsi apua. Oli yöllä satanut melkoisesti lunta ja Kallen selkä oli aiemmin viikolla tutustunut jonkun per..leen noidan kanssa. Oli noita ampunut nuolella pers´pakaran seutuville ja tehnyt hänestä melkein liikuntakyvyttömän. Näin Kalle itse kertoi ja lisäsi, ettei kehtaa ikkunasta katsella jos muija, eli Hilja, vääntelehtisi kinoksessa lumikolan kanssa. Hilja ei itse olisi pahakseen lumitöitä pannut, mutta myönsi kuitenkin, että oli jo parhaat vuotensa elänyt, eikä oikein jaksa tuollaista suojalunta kovin ylös penkalle kivertää. Ja kun vielä tuon ukon Mosse takia ei ihan kinttupolun kolaus riitä. Minä menin pyynnöstä aukaisemaan heidän pihansa, ensin omat lumet saatuani pois kulkuväylältä.

Vajan tunnin uurastettuani oli Ryhästenkin piha kulkukunnossa. Sen jälkeen piti tietysti mennä sisään nauttimaan Hiljan keittämät kahvit ja makoisalta se maistuikin. Ensimmäisen kupillisen kanssa söin vastaleivottua pullaa. Toisen kupillisen kanssa söin toisen pullan; maistui se niin hyvältä. Hiljan kaataessa kolmatta kupillista, Kalle tokaisi:

  • Haepa akka sieltä kamarista se konjakkipullo, muuten tuo kloppi syö kaikki pullat. Olen meinaan huomannut sen yhä katselevan himokkaasti tuon vadin suuntaan.

Kallella oli tyyli saada hirtehishuumorinkin kuulostamaan hurttihuumorilta. Hilja könysi kamarista sen vähän vajaan konjakkiputelin, jonka kylläkin huomasin olevan brandyä, mutta en viitsinyt siitä ruveta vitsiä vääntämään.

Parin konjakin jälkeen jaloittelin hieman saadakseni lumitöissä väsähtäneisiin jäseniini hieman lisää verenkiertoa. Huomasin kirjahyllyssä ohi kulkiessani erään mielenkiintoisen kirjan. Sen selkämyksessä loisti nimi ”Kama Sutra”. Otin teoksen käteeni ja kysäisin, että onko teillä alkanut tuo seksielämä tuntumaan tylsältä, kun olette tuollaisen ”katalysaattorin” hankkineet. Tästä Kalle innostui kertomaan.

  • Kuule sen kirjan olen saanut ihan ilmaiseksi jo useita vuosia sitten. Hilja oli saanut päähänsä antaa minulle syntymäpäivälahjaksi lahjakortin kaupungissa olevaan kirjakauppaan. Sanoi, että minun pitäisi lukea enemmän ja sillä tavalla sivistää itseäni. En ollut kovin kiinnostunut moisesta sivistyksestä, minulle kun riittää omasta mielestäni ihan hyvin Maaseudun Tulevaisuuden lukeminen. No kerran kuitenkin kun oli muutakin asiaa kaupunkiin, poikkesin kirjakauppaan. Nuori mies tuli kysymään mitä olin vailla. Kerroin asiallisesti etsiväni jotain kirjaa, jossa ei tarvitsisi olla kovin paljoa luettavaa tekstiä, mutta kuvia saisi olla, niistä kun minä tykkään. Ajattelin jotain maisemakuvastoa tai vastaavaa. Myyjä alkoi hymyllä ja sanoi, että nyt hänellä onkin papalle jotain oikein mukavaa, ei ole kirja liioilla teksteillä pilattu. Hän otti hyllystä tämän Kamasutturan ja sanoi uudelleen, että tästä voi olla papalle iloa liiankin kanssa. Siinä vaiheessa minua alkoi suoraan sanottuna riipimään melkoisesti. Sanoin myyjälle, että pyyhippäs poju räkä pois tuosta nokkasi alla kasvavasta harvahkosta untuvikosta ja lopeta papoittelu. Samalla selatessani käteeni saamaa opusta sanoin naama melko kyllästyneen näköisenä, ettei kuule tähän ikään elänyt mies, joka kaiken lisäksi on ollut melkoisen yritteliäs noissa sänkyhommissa, varmaan löydä yhtään sellaista asentoa tuosta opuksestasi, jota jo ei olisi kokeillut. Poika alkoi selostaa, ettei usko maailmassa olevan montaakaan, jos yhtään henkilöä, joka olisi kaikki nuo asennot testannut. Plarasin sivuja ja sanoin koko kirjan olevan kaiken lisäksi hyvin vajavainen. Poju ihmetteli, että miten niin vajavainen. Lisäsi vielä, että jos papp… anteeksi herra voi kertoa asennosta, jota on itse kokeillut, enkä löydä sitä täältä, niin lupaan antaa kirjan ilmaiseksi. Minä kerroin kirjasta puuttuvan jopa meidän perheessä eniten käytetyn asennon. Kerroin sen pojulle, otin kirjan, ja myyjän jäädessä naama valkoisena, suu avoimena hämmästyksestä seisomaan hyllyrivistön väliin, marssin ulos kirjaa rikkaampana. Annoin lahjakortin Hiljalle lahjaksi hänen syntymäpäivänään. Tuli lahja halvaksi.

Kalle lopetti kertomuksensa tähän, nautti silmin nähden uteliaasta ilmeestäni. En kiusallanikaan kysynyt mitään, vaan hain itse vielä yhden kupillisen kahvia.

Olin jo vetämässä takkia niskaani, kun Kalle sanoi, että kysy nyt ettet kuole uteliaisuuteen kotiin mennessäsi. Minä vastasin, että kerro nyt sitten se kirjasta puuttuva, teillä yleisin sänkyasentonne.

  • Se on sellainen, että käännetään perseet vastakkain ja sanotaan ”Hyvää yötä”.

Hilja käyttää varmaan sahramia siinä pullassaan, kun se on väriltään ihan keltaista.