Rehusen Aatusta tuli mukava mies luopuessaan häntä vuosia vaivanneesta pahasta tavastaan. Jo nuoruusvuosina hän tutustui ja ystävystyi kuningas alkoholiin. Aluksi hänen tuli hankittua jokaviikkoinen perjantaipullonsa, mutta nopeasti se lisääntyi myös keskiviikkopulloon. Aluksi riitti yksi pullo, mutta sitten alkoi viinamäärä lisääntyä useampaan lekkeriin.

Aatu oli töissä rakennuksilla kirvesmiehenä. Muutamia kertoja hän joutui vaihtamaan myös työpaikkaansa alkoholin takia. Ammattitaidoltaan hän oli varsin hyvä ja tunnettu siitä, ettei aloitettu työ koskaan jäänyt kesken, mutta joskus saattoi aamupäivä mennä krapulan paranteluun. Tällöin Aatu jatkoi aina työn tekoa sitten illalla, mikäli se työnantajalle sopi. Näin hän useimmiten sai päivänsä normaalipituiseksi. Isommissa rakennusliikkeissä oli kuitenkin kuri tiukempaa ja Aatu joutui myös irtisanotuksi. Rakennusmiehistä oli kuitenkin pulaa, ainakin hyvän ammattitaidon omaavista, joten ei hän kovin pitkiä aikoja joutunut työttömänä olemaan.

Oli Aatulla reilun parikymmenvuotiaana kolmen vuoden täysin raitis jakso. Tällöin hän tutustui erääseen naiseen. Tämä oli naapuripitäjästä kotoisin oleva Anni niminen myymäläapulainen. Tuli meidän kyläämme töihin ja se oli Aatun menoa. Hän rakastui Anniin ja lopetti juomisen kokonaan. Anni oli hyvin uskonnollisesta kodista, jossa kuuluttiin Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistykseen. Annilla oli paljon sisaruksia. Tämä kun oli yhdistykseen kuuluville perheille hyvin ominaista. Nopeasti Aatu kosi Annia ja parihan heistä tuli. Morsiamen kotiväki oli ensin ollut liittoa vastaan saadessaan tietoonsa Aatun heikkouden. Loppujen lopuksi liitto kuitenkin solmittiin ja aluksi kaikki sujui mukavasti.

Kolmen vuoden kuluttua lapsia oli siunaantunut heille kaksi ja Anni odotti kolmatta. Silloin Aatu oli ottanut pitkän viinalakkonsa kunniaksi ryypyn kaverin tarjoamasta pullosta. Sitten vielä toisen ja kolmannenkin. Tämän jälkeen piti hankkia jo oma pullo. Pitihän kaverillekin tarjota. Näin meni viikon loppu juomisen merkeissä. Anni pahastui kovin, mutta Aatun syvä katumus sai hänet leppymään.

Kolmas lapsi syntyi. Anni oli laitoksella kolme päivää ja lapset mummolassa, koska Aatun piti käydä töissä. Siihen aikaan ei ollut vielä mitään isyyslomia eivätkä isät olleet synnytyksissä läsnä. Illalla töiden jälkeen Aatu poikkesi kolmannen lapsen syntymän kunniaksi kaljalle. Kalja vaihtui illan mittaan teräviin ja seuraava päivä meni krapula paranteluun. Anni tuli taksilla kotiin ja ihmetteli, kun Aatu ei ollut häntä ja lasta noutamassa. Aatu oli parannellut krapulaansa ja oli kotona taju kankaalla.

Näin jatkui muutamia vuosia. Lapsia syntyi vielä kaksi. Aatun juominen lisääntyi ja muutamia kertoja Anni lähti lasten kanssa vanhempiensa luokse tarkoituksenaan jättää Aatu. Tässä yhteisössä eivät kuitenkaan avioerot olleet kovin yleisiä, ja aina Anni palasi lapsineen takaisin. Muutaman kerran Aatu joutui myös viettämään yönsä putkassa sammuttuaan kylän raitille tai aiheutettuaan häiriötä kapakassa ollessaan. Anni ja lapset, jotka kävivät jo koulua, kärsivät ja häpesivätkin Aatun käytöstä.

Sitten Rehusille hankittiin kissa. Kissan nimi oli Matti, kunnes se synnytti viisi poikasta. Tällöin erehdys kissa sukupuolesta vasta havaittiin ja nimi muutettiin Maijaksi. Pennut annettiin muihin taloihin niiden saavutettua sopivan iän. Maija oli kaikille lapsille kovin rakas. Heti koulusta tultuaan he alkoivat kutsua kissaa nimeltä ja leikkivät sen kanssa. Maija, Maija, Missä Maija on? Tämä oli tuttu kysymys heti lasten tultua kotiin. Kaikkiin uusiin asioihin yleensä totutaan ja ne jäävät usein sivuun jokapäiväisten touhujen vuoksi. Maija oli kuitenkin poikkeus. Sen rakkaampaa olentoa ei maailmassa ollut.

Sitten Aatu lopetti ryyppäämisen kokonaan. Meni viikkoja, kuukausia, vuosia. Aatu nähtiin leikkivän lastensa kanssa ja käyvän koko perheineen yhdessä Rukoilevaisten kokouksissa ja muissa tilaisuuksissa, mistä ennen oli pysynyt sivussa. Hänestä tuli hyvä aviomies ja isä. Maijaa ei enää ollut, mutta Aatulle Maijan muisto oli hyvin rakas. Mistä ihmeen syystä? Aatun itse kertoma tapaus selvittää sen.

• Saan kiittää Maijaa siitä, että nyt olen raitis mies. Sattui nimittäin silloin vuosia sitten, että eräänä päivänä lasten ollessa koulussa, Maija jäi auton alle ja kuoli. Olin silloin kotona pikku krapulassa Annin kanssa. Niin, ei Anni ollut krapulassa vaan ainoastaan minä. Anni itki Maijan kohtaloa ja sitä, että miten ihmeessä lapset selviävät Maijan kuolemasta. Minä keksin mielestäni oivan keinon. Sanoin Annille, että mene heitä vastaan kouluun ja vie heidät jäätelöille, he kun rakastavat kaikki myös jäätelön makua, ja kerro sitten varovasti Maijan kohtalosta. Koska parempaakaan konstia ei keksitty, tehtiin näin. Minä jäin kotiin ja Anni lähti koululle lapsia vastaan.

  Anni kertoi sitten saatuaan koko katraansa kasaan, että nyt lapset mennään jäätelöille. Kaikki ihastuivat kovin ja näin tehtiin. Kukin lapsi sai haluamansa jäätelö ja heidän niitä syödessään Anni sanoi, että päivä on muuten ihan kiva, mutta Maija jäi auton alle ja kuoli. Lapset jatkoivat jätskiensä syöntiä ja kehuivat niiden hyvää makua. Anni vähän ihmetteli kun kukaan ei reagoinut hänen ilmoitukseensa sen kummemmin. Tuumi, että olivatkohan he kuulleet sitä ollenkaan. Hän tarjosi vielä toiset jäätelöt ja taas lasten syödessä niitä kertoi uudelleen, että Maija jäi auton alle ja kuoli. Sama tulos. Lapset jatkoivat syömistä eivätkä edelleenkään reagoineet sen kummemmin asiaan.  Anni ajatteli jo selvittäneensä asian hienosti.

  Tultiin kotiin. Kuulin maatessani makuuhuoneessa kun ovi avautui. Heti alkoi kuulua tutut kutsut: ”Maija, Maija. Missä Maija on?” Tällöin Anni sanoi, että ettekö muista kun jäätelöä syödessänne kerroin Maijan jääneen auton alle kuolleen. Sekunnin hiljaisuus. Sitten alkoi hirvittävä itku ja poru. Oli aivan sydäntä särkevää kuulla ja aistia sitä suurta ikävää. Minun raitistumiseni alkoi kuitenkin siitä syystä mitä sitten kuulin lasten suusta: ”Me kuultiin, että faija.”