Ihmiset ovat yleensä melkoisen kaavoihin kangistuneita. Kaikki asiat tehdään samaan totuttuun tapaan. Tämä ei kylläkään pidä paikkaansa ainoastaan ihmisten kesken. Myös eläimet usein tekevät näin. Pikkupoikana muistan, kun olimme hakemassa naapurin lehmiä illalla kotiin lypsettäväksi läheiseltä laitumelta, metsäpolkua kulkiessaan kulki kukin lehmä joka ilta samaa reittiä, mihin oli tottunut. Joku lehmistä kiersi aina tietyn pensaan tai puun samalta puolelta, mistä oli sen tottunut kiertämään. Toinen elukka taas toiselta puolelta. Työpaikalla ruokatunnilla muodostuu nopeasti kullekin nimikko tuoli, missä eväänsä nauttii. Uuden henkilön tulee olla varuillaan, ettei vahingossa riko reviirirajoja tahtomattaan.

Tämä sama kaavoihin kangistuminen on myös minun vaivani ja parin tuntemattomiksi jääneiden kaverien.

Ollessani kesälomamatkalla Rodoksella, menin hyvän rantatuolin löydettyäni joka kerta samaan paikkaan. Siitä, ettei kukaan muu saanut vallattua paikkaani, tuli niin tärkeä asia, että aamuisin herättyäni menin heti viemään pyyhkeeni tälle tuolille. Samoin oli ajatellut moni muukin. Nopeasti alkoi pyyhkeitä ilmestyä rantatuoleille ja ihmiset tulivat sitten aikanaan näille varatuille paikoille.

Melko lähellä minua oli kaksi suomalaista kaveria, jotka myös ilmestyivät samoille paikoille päivästä toiseen. Kavereilla, tai sillä toisella, oli joka päivä naisseuralaisia vierellään. Jotkut heistä viipyivät pitempään ja jotkut tulivat päivästä toiseen yhä uudelleen. Tästä kaverista voi sanoa, että hän oli naisten mies. Osasi jutella ja naurattaa tyttöjä. Uskon myös heillä olleen melko vilkasta yöelämää, koska rannalle he ilmestyivät vasta puolen päivän jälkeen.

En voinut olla kuulematta heidän keskustelujaan, koska he olivat melko lähellä minua ja puhuivat yleensä melko kovalla äänellä. Toista kaveria kuulin puhuteltavan Ristoksi ja toista Jarkoksi. Risto oli tämä tyttöjen mieleinen henkilö. Jarkko sai korkeintaan tytöiltä ohimennen heitetyn hymyn ja tavanomaisen ”Hein”.

Eräänä päivänä taas pojat ilmestyivät lounaan jälkeen rannalle. Yö oli selvästi ollut melko vauhdikas, koska herrat olivat melko väsyneitä. Tyttöjäkin kävi heidän luonaan, mutta Riston väsymys oli sen verran kova, etteivät he kauaa viitsineet tuolin reunalla viipyä. Jarkko oli ymmärrettävistä syistä virkeämpi, mutta hänen vetovoimansa ei riittänyt pitämään tyttöjä paikalla.

Iltapäivä oli jo melko pitkällä ja Ristokin oli muutamien oluiden avulla taas sen verran virkistynyt, että totuttu liikehdintä alkoi taas. Kuulinkin, kuinka Risto teki rannalla treffit illaksi yhden tytön kanssa. Sitten pojat kävivät uimassa, Risto pari tyttöä käsipuolessa, mutta Jarkko yksin kävellen. Näin päivä kului iltaan ja oli aika lähteä pois rannalta. Pojat olivat lähdössä samoin pois ja kuulin Jarkon tuumivan, että eipä tunnu hänellä olevan ollenkaan samanlaista viuhkaa naisten suhteen, mitä Ristolla. Tuumi sen syytä. En tiedä oliko Jarkko hieman tyhmää sorttia, kun Risto vastasi hänelle, että laita sinäkin iso peruna uimahousuihisi kuten hänkin. Sanoi, että ihme jos ei auta.

Se ilta houkutteli minutkin illalla diskoon. Tuli kierreltyä paikallisissa jytypaikoissa, nautittua normaalia enemmän juomia ja sen huomasin myös seuraavana aamuna. Rivakasti kuitenkin menin herättyäni rannalle varaamaan vakiotuolini. Huomasin myös poikien jo käyneen varauskävelyllä. Tutun väriset isot rantapyyhkeet olivat heidän tuoleillaan.

Aamupalan jälkeen menin vielä hotellihuoneeseen ottamaan pienet nokkaunen ja asperiinit. Nukahdin heti ja näin sekalaisia unia. Herättyäni hätkähdin. Tiesin nukkuneeni melko pitkään. Niinpä meninkin ensin lounaalle, joka ei kyllä oikein maistunut. Sitä se öinen juhliminen sai aikaan. Sitten taas rannalle ottamaan aurinkoa. Pian loma loppuisi eikä auringon ottoa saa lyödä laimin. Suomessa kun on aurinkoisista päivistä pulaa. Pojat olivat jo täydessä vauhdissa. Risto oli tyttöjen ympäröimänä, mutta Jarkko jossain poissa. Makasin tuolillani ja ihmettelin mihin oli toinen jäänyt. Olikohan myös Jarkolla käynyt hyvä viuhka yöllä ja löytänyt itselleen tytön, jonka kanssa nyt vietti laatuaikaa. Tätä tuumaillessani nukahdin taas. Heräsin jonkin ajan kuluttua melko äänekkääseen puheeseen. Risto oli juuri tullut merestä, tällä kertaa yksin, ja Jarkko seisoi tuolinsa vieressä. Riston kysymykseen, missä hän oli ollut, vastasi Jarkko, että oli kokeilemassa eilen antamasi konstin tehoa. Sanoi olevan tosi huono. Ennen tytöt eivät juuri huomanneet häntä, mutta nyt kävellessään rannalla olivat lähes juosseet pois inhon ilme naamallaan. Niin huonosta konstista ei ollut mihinkään. Risto katseli Jarkkoa ja sanoi sitten: ”Siirrä se peruna etupuolelle.”

Ouco maistuu vähän samalta kuin yskänlääke.