Mummuni veli äitini puolelta, siis iso-enoni Eerikki, oli kuulemani mukaan pienikokoinen, tummaihoinen ja kasvoiltaan vähemmällä kauneudella varustettu mies. Ansionsa hän hankki Pohjois-Suomeen suuntautuneilla tukinuittomatkoillaan. Mitä nyt uittojen väleillä puuhasteli milloin missäkin taloissa satunnaishommissa. Kevään tullen hän kuitenkin aina suuntasi kulkunsa uittopaikoille. Niihin yleensä tuppautuivat samat vanhat henkilöt. Aina jonkun jäätyä pois vanhuuden, kuoleman tai pelkän tarpeeksi niistä töistä saaneensa syyn nojalla, ilmestyi porukkaan joku uusi tulokas.

Eerikki pysyi koko ikänsä poikamiehenä ja oli näin ollen aina valmis lähtemään muuttolintujen perässä kohti totuttuja seutuja. Ei ollut akkaa eikä muuta perhettä hänen lähtöään jarruttamassa. Vähemmän komeasta ulkomuodostaan huolimatta olisi Eerikki kyllä vaimon saanut, useammastakin valiten, mutta hän ei ollut ollenkaan sitoutuvaa sorttia. Monet jutut kiersivät kylillä hänen naisseikkailuistaan. Kaikkien todenperäisyydestä ei aina voitu olla aivan varmoja.

Erästä tapahtumaa pidän melko epäuskottavana, vaikka sen väitetään olleen taatusti totta. Sen todistajaksi väitettiin erästä saman kylän poikaa, missä Eerikkikin asui. Tämä poika oli lähtenyt ensimmäistä kertaa tukinuittoon Eerikin mukana ja Eerikki oli lupautunut vähän katselemaan pojan perään. He olivat parin muun miehen kanssa jääneet perkaamaan uiton häntiä, eli uiton loppupäätä seuraten olivat kulkeneet jokivartta alas. Tehtävä oli kai ollut helppoa. Tukit olivat juosseet hyvin ja vain joskus oli pitänyt töniä rantakiviin juuttuneita puita irti.

Eräänä iltana he olivat saapuneet tuttuun taloon ja saaneet sieltä illallisen lisäksi yösijan. Eerikkiä oli pidetty kuin piispaa ja olipa tämä uusi nuorukainen heti pannut silmälle, kuinka sekä emäntä että jo parikymppinen talon tytär olivat silmiään sirkutellen jutelleet Eerikin kanssa niin, ettei tarkoitusperästä ollut mitään epäselvää. Isäntä oli ollut jo poissa kotoa muutaman päivän, markkinareissulla kai. Talo oli melko vauras. Pari renkiä ja yksi navettapiikakin työskentelivät talon töissä. Naisväen tavoin piikakin tuntui olevan Eerikin tuttuja aiempien keväitten tiimoilta. Lämpöisiltä tuntuivat heidän kaikkien välit, Eerikin ja naisten.

Illallisen jälkeen alkoivat kaikki hankkiutua yöpuulle. Uittomiehille oli varattu makuupaikat luhdin puolelta. Tuskin tuntiakaan oli maattu, kun Eerikki kysyi pojalta, että joko hän nukkuu. Poika oli hereillä ja sanoi, ettei tuntunut saavan aivan vielä unen päästä kiinni, vaikka kovin väsyttääkin. Eerikki oli tuumannut, että koeta nyt vaan nukkua, koska aamulla taas lähdetään ajoissa. Hän sanoi käyvänsä kaivolla juomassa vettä kun niin janottaa. Eerikki oli lähtenyt ulos ja poika oli noussut katsomaan hänen menoaan pienestä luhdin ikkunasta. Eipä Eerikki ehtinyt kaivolle asti, kun talon kamarin ikkuna oli auennut ja emäntä oli hetken hiljaa juteltuaan kutsunut Eerikin sisälle. Eerikki oli mennyt.

Poika oli jäänyt ikkunaan ja noin puolen tunnin kuluttua Eerikki oli tullut ulos. Hän oli lähtenyt kohti kaivoa, kun talon tytär oli tullut ulos pikkukamarista ja siepannut Eerikin mukaansa. He olivat menneet talon keittiön ovesta sisään ja poika oli vaan ihmetellyt, että näinköhän Eerikki pääsee viettämään yötään myös tyttären viereen. Puoli tuntia, ja Eerikki ilmestyy taas  pihalle.

Nyt matka jatkuu vähän pidemmälle, mutta ei kaivolle asti. Aitan ohi kulkiessaan hänet oli siepannut talon piika sisälle aittaan. Jo on miehellä kunto, ihmetteli poika luhdin ikkunassa. Ei malttanut mennä nukkumaan vaan oli seurannut yöllistä touhua.

Aurinko jo alkoi nousta, kun Eerikki vihdoin tuli ulos aitasta. Ulkona hän oli huomannut housujensa edustan hieman tahriintuneen. Aitan vierustalla oli tahko. Sellainenhan oli siihen aikaan joka talossa. Tahkoa oli hiljan käytetty ja sen alaruuhessa oli vettä. Talon harmaa kissa oli ollut yöllisellä hiirenpyyntimatkallaan, ja saapui samaan aikaan aitan viereen. Eerikki oli istahtanut tahkon päälle hajareisin ja ammensi kädellään vettä ruuhesta pesten housujensa etuhalkiota. Sitten hän otti kissan syliinsä kuivaten sillä kastunutta housujensa etuosaa. Silloin kajahti hirveä huuto pihapiiristä. Mustasukkainen renkipoika oli seurannut yön tapahtumia ja nyt hän karjui suureen ääneen:

• Tulkaa hyvät ihmiset auttamaan. Täällä on yksi hullu hurjastelija. Ensin hän otti emäntää, sitten hän otti tytärtä, sen jälkeen hän otti piikaa. Sitten hän teroitti vehkeensä tahkolla ja nyt hän ottaa kissaa.

Kissa sai kuulemma myöhemmin kuusi pentua ja yhden nimeksi laitettiin Eerikki.