Appivanhempani olivat pientilallisia. Peltoa oli kymmenkunta hehtaaria ja metsää viitisen kymmentä. Lehmiäkin oli kuusi päätä, hevonen ja kanoja. Sitten he päättivät aloittaa myös sian kasvatuksen. Ensin vaan omiin tarpeisiin, mutta myöhemmin sikoja alettiin kasvattaa isommassa määrin. Parhaimmillaan röhkijöitä oli ollut kolmisen kymmentä. Silloin elettiin vielä aikaa, jolloin ei tarvinnut hakea mitään lupia sikalan pitoon, kuten nykyään. Lisäksi heillä oli siitostoimiin omasta takaa kasvatettu karju, Inssi nimeltään. Inssi oli potra poika, painoikin reilut kaksisataa kiloa. Ajan myötä Inssin siittämien pahnueiden määrä kasvoi melkoisen suureksi. Jälkeläiset laatu todettiin niin hyväksi, että Inssiä käytettiin myös muiden siankasvattajien pahnueiden alullepanijaksi.

Appelan naapurissa, vajan kilometrin päässä oli toinen maalaistalo. He viljelivät omia maitaan, etupäässä sokerijuurikasta. Lypsävää karjaa heillä ei ollut, mutta sikojen kasvatukseen hekin olivat ryhtyneet. Liekö silloin ollut sianlihan tuottaminen kannattavampaa. Naapurissa sikojen määrä oli pienempi, vain kymmenkunta possua. Joskus naapuri oli käynyt koemielessä astuttamassa jonkun emakon Inssillä, mutta kovin usein ei kuitenkaan näin tapahtunut.

Naapurin pari oli jonkun verran appivanhempiani nuorempia. Heillä oli kaksi koulua käyvää tyttöä ja sitten kaikkien silmäterä, viisi vuotias Taavi. Taavi oli pieni reipas pojanvesseli. Hän patsasteli usein appelassani äidin tai isän asioilla tai ihan muuten vaan. Kanatarhan sivulla hän saattoi joskus seisoskella pitkäänkin ja katsella kanojen touhua. Kerran hän oli tullut juosten sisälle ja kertonut anopille, että nyt ”talvitaan pian apua, kun kukko on tullut ihan laivopäiseksi. Se hyppäsi yhlen kanan päälle ja nokki sitä.” Niin, Taavilta oli vielä R-kirjain hukassa, mutta sanavarasto hänellä oli ikäisekseen hyvin suuri. Anopilta meinasi mennä jauhot suihin, mutta jotenkin hän oli saanut asian Taaville selitettyä. Kukko kuulemma leikki kanan kanssa eikä suinkaan satuttanut sitä.

Seuraavana päivänä Taavi oli tullut ja nauraen kertonut anopille tämän tiedoissa olevan aukon. Kumma kun täti ei tiennyt, että todellisuudessa kukko astui kanan ja nyt siitä munasta tulisi pikku tipu jos sitä hauhottaisiin. Isä oli kertonut. Pahoitteli vielä, ettei millään voi enää tietää mikä kana se oli ollut, jonka munasta se tipu nyt tulisi. Lupasi seuraavalla kerralla merkkaavansa kanan jotenkin. Taas oli anopilla ollut vaikeaa saada Taavi ymmärtämään, ettei tarvitse merkata kanaa, koska he eivät halua uusia tipuja. Illalla olivat appiukon kanssa nauraneet ja ihmetelleet Taavin sukupuolitietävyyden tasoa.

Kanan astuminen oli vielä hyvin muistissa, kun Taavi taas eräänä päivänä tuli kovin touhuissaan ja kertoi olevansa isän lähettämällä asialla.

- Isä käski sanoa, että nyt meilän kaikki siat talvitsevat kullia. Sopiiko illalla saala sitä?

Huh huh, ajattelivat appivanhemmat. Kylläpä on pojalle selostettu sukupuoliasiat vähän raaemmalla tavalla. Appi lupasi homman hoituvan. Taavi lähti juosten kotiin ja lupasi kertoa isälle. Jos kaikki siat piti astuttaa, niin Inssin pitäisi jäädä naapuriin pitemmäksi aikaa. Vaikka aina hyvin antaumuksella asiaan paneutuikin, niin rajansa kaikella.

Aina kun sikaa koetetaan siirtää paikasta toiseen, laittaa se vastaan jalat harallaan ja kiljuu kovalla äänellä. Inssi ei ollut poikkeus. Matka naapuriin päätettiin suorittaa hevoskyydillä. Rattaat varustettiin heinähäkillä. Siitä saatiin kärryille väliaikainen karsina.  Illalla suurella työllä koko perheen voimin saatiin Inssi vihdoin rattaille. Kyllä oli ollut hikinen homma. Rattaille päästyään Inssi oli rauhoittunut ja röhkinyt hiljaa. Olikohan aavistanut minne oltiin matkalla. Riiuureissut taitavat olla myös karjuille mieleen.

Sitten lähdettiin yhdessä kohti naapuria. Inssin kaksisataisen ruhon siirtämiseen määränpäässä tarvitaan monta henkilöä. Appivanhemmat juttelivat matkalla, että ei kai Taavia sentään päästetä katsomaan astutustoimenpidettä, vaikka asiaa kysymään oli laitettukin. No, se ei olisi heidän murheensa. He lähtisivät kotiin heti, kun Inssi olisi saatu omaan hääkarsinaansa. Sitten saavuttiinkin jo naapurin pihaan. Isäntäväki tuli ulos ja hieman ihmeissään katselivat saapunutta seuruetta. Appiukko loihe lausumahan, että

- Tässä se sulhaspoka innosta uhkuen on paikalla. Minnekä hänet olette ajatelleet majoittuvan?

Isäntäväki oli änkytellyt ja ihmetellyt, että mistähän nyt oikein on kysymys. Asiaa selviteltiin ja vihdoin valkeni. Aamulla olivat Taavin vanhemmat keskustelleet, että sioille annettava kurri (=rasvaton maito) on lopussa, joten pitää kai lähteä meijerireissulle. Iltaruokaan sitä ei muuten riittäisi. Taavi oli ajatellut hoitavansa homman ja pikkuisäntänä lähtenyt kysymään naapurista apua. Niillähän on lehmiä, lehmistä saadaan maitoa ja maidosta kurria.

Inssistä tehtiin parin vuoden kuluttua saippuaa.