Setäni Kaaleppi täytti kahdeksankymmentä vuotta. Kaaleppi oli jäänyt leskeksi jo vuosia sitten ja niinpä hän oli värvännyt kahvin keittäjäksi naapurin rouvan. Olisi hän itsekin osannut tarjoilun hoitaa, mutta eihän se nyt oikein olisi sopinut, juhlakalu kun oli. Vieraita oli kutsuttu paikalle melko runsaasti. Oli kaikki kolmekymmentä sukulaista ja parikymmentä naapuria ja ystävää. Tarjolla ollutta boolimaljaa tyhjennettiin ja täytettiin melko vinhaan tahtiin. Juhlat olivat varsin onnistuneet. Juttu luisti ja päivän sankarille pidettiin useita ylistäviä puheita. Kaaleppi oli ollut eläkkeellä jo parikymmentä vuotta. Eläkeikä oli koittanut hieman etuajassa, koska hän oli autokolarissa aikanaan loukannut toisen jalkansa niin pahoin, ettei pystynyt enää toimimaan lentokonemekaanikon vaativissa töissä. Vamma oli pakottanut Kaalepin käyttämään kävelykeppiä siitä asti.

Juhlien jatkuttua iltaan ja vieraiden lähdettyä koteihinsa, jäimme me muutamat lähimmät vielä auttamaan jälkien siivoamisessa. Iltamyöhäisellä istuimme Kaalepin isossa olohuoneessa, kun Kaaleppi halusi vielä kertoa meille läsnä oleville yhden hänen mukaansa opettavaisen tarinan.

Edellisenä viikon vaihteessa jo oli käynyt häntä onnittelemassa kolme lapsuusaikaista entistä koulukaveria. Nämä vanhat koulukaverit ja entiset naapurin pojat olivat olleet aiemmin hyviä ystäviä keskenään. Yhteyttä oli pidetty nuoruus- ja miehuusvuosien aikana melko tiiviisti. Oli tapailtu aika ajoin, mutta sitten oli yhteydet katkenneet ja miehet olivat kulkeutuneet eri suuntiin. Vihtori oli joukosta menestynein, mikäli menestystä katsottiin taloudelliselta kannalta. Hän oli kouluttautunut tuomariksi ja toiminut ansiokkaasti puolustusasianajajana monelle syytetylle. Hän oli niittänyt mainetta saamalla useita syyllisinä pidettyjä konnia vapaalle jalalle rötöksiään jatkamaan.

Pertti oli valmistunut aikanaan insinööriksi ja viettänyt lähes koko työikänsä ulkomailla. Eläkeiän saavutettuaan oli hän jäänyt ulkomaille asumaan. Koti-Suomeen olivat yhteydet käyneet niin vähiin, ettei häntä tänne mikään enää vetänyt. Vanhaa kaveriaan oli halunnut tulla onnittelemaan.

Benjami taas oli jäänyt armeijan käytyään puolustuslaitoksen hommiin. Hän oli urallaan ylennyt majuriksi asti. Benjami oli ainoa, jonka kanssa Kaaleppi oli ollut yhteydessä vähintään kerran, pari vuodessa. He molemmat olivat innokkaita metsämiehiä ja kävivät vuorotellen toistensa luona metsästysreissuilla.

Yhteistä näille kaikille kaveruksille oli se, että jokainen oli jäänyt leskeksi jo useita vuosia sitten ja kaikki olivat suunnilleen samanikäisiä, eli kahdeksankymppisiä. Tämän kaiken Kaaleppi meille kuulijoille kertoi, jatkaen.

• Vihtori kertoi iltaa istuessamme ja muutaman grogin juotuamme, että vuosi sitten hän oli kerran eräissä kokkareissa tavannut kolmekymmentä vuotiaan upean vaaleatukkaisen hyvin verevän rouvan. Ilta oli ollut oikein mahtava ja veri virtasi hänen suonissaan kuin mahla keväisessä koivussa. Niin siinä sitten oli käynyt, että oli päädytty viettämään yötä yhteiseen sänkyyn, kun tämän rouvan mies oli sattunut olemaan parhaillaan linnatuomiota istumassa. Oli tavattu vielä muutaman kerran lähiviikkojen aikanakin, mutta sitten kerran tämä rouva oli tullut hänen luokseen ja kertonut itkien, että oli tullut raskaaksi, siis odotti hänelle lasta. Pelkäsi kovin miehensä reaktiota, kun tämä saisi asian tietoonsa. Minä lohdutin tätä kurjaa ja lupasin maksaa hänelle raskauden keskeytyksestä aiheutuvat kustannukset vielä reilumman päälle. Niinpä hän sitten rauhoittui. Tulihan se minulle melko kalliiksi, mutta osoitti kuitenkin minulla olevan vielä aikamoisessa timmissä.
• Nyökyttelimme päitämme ja siten alkoi Pertti kertoa elämästään. Jäätyään leskeksi kaksi vuotta aiemmin, oli hän palkannut itselleen taloudenhoitajan. Tämä oli nelikymppinen eronnut nainen. Työnsä tämä hoiti hyvin ja oltiin puolin ja toisin tyytyväisiä. Taloudenhoitaja asui hänen talossaan. Hänelle oli varattu talon toisesta päädystä kaksi huonetta, tilaa kun oli runsaasti Pertillä. Kerran oli nainen kysynyt, saisiko hänen tyttärensä tulla asumaan väliaikaisesti hänen luokseen. Tytär asui isänsä luona opiskelunsa takia, mutta nyt tämä haluaisi tulla lomailemaan äitinsä luokse. Tottakai se sopi Pertille. Tämä tytär oli varsin viehättävä ja Pertti myönsi katselleensa tätä joskus jopa hieman sillä silmällä. Sitten koitti taloudenhoitajan syntymäpäivä ja tytär pyysi Pertiltä lupaa hieman juhlia sitä. Tottakai Pertti antoi tähän luvan. Vieraita oli vain muutama, mutta juhlaa olivat he kolmisin, äiti, tytär ja Pertti jatkaneet myöhään yöhön. Juhlat olivat olleet niin kosteat, että Pertiltä oli niin sanotusti filmi katkennut. Kovin oli Pertti aamulla hämmästynyt, kun oli herättyään huomannut maanneensa tämän tyttären vierestä. Molemmat olivat olleet ilman vaatteita. Pertti ei muistanut yön tapahtumista mitään, mutta tyttö oli hymyssä suin sanonut jotain melkoisesta kyydistä.
• Äiti ei ollut ollenkaan hyvillään tapahtuneesta ja olikin lähettänyt tyttärensä takaisin isänsä luokse. Välit taloudenhoitajaan olivat huonontuneet selvästi. Parin kuukauden kuluttua tämä oli sanoutunut irti kertoen syyksi tyttärensä raskauden. Sanoi olevan varma, että tulevan lapsen isä oli Pertti. Uhkasi häntä suurilla elatusmaksuilla. Pertti oli tyytynyt kohtaloonsa ja maksoi nyt kuukausittain lapselleen säännöllisesti melko mukavan summan.
• Sitten myös Benjamin oli kertonut hairahtuneensa nuoreen naiseen eräällä eläkkeellä olevien upseeritoverusten yhteisellä matkalla. Oli saattanut tämän siunattuun tilaan ja maksanut tälle runsaan kertakaikkisen korvauksen. Oli joutunut luopumaan siitä syystä kesämökistään.

Kaaleppi jatkoi kertomustaan illan tapahtumista meidän kuunnellessa tarinointia korvat höröllään:

• Keroin kavereille kokeneeni itsekin melko ihmeellisen asian. Sanoin, ettei se vetänyt vertaa heidän kertomuksilleen, mutta omalla tavallaan se oli mieleeni jäänyt. Kuten tiedätte, jatkoin, olen erittäin innokas metsämies. Eräänä sunnuntaiaamuna kävelin metsäpolkua, kun yhtäkkiä edessäni polun poikki loikki jänis. Sen kummemmin ajattelematta nostin kävelykeppini pyssyn tavoin poskelleni ja olin vetävinäni liipaisimesta. Suureksi hämmästyksekseni kuului pamahdus ja jänis kupsahti kuolleena polun varteen. Samalla hetkellä loikkasi toinen jänis edellisen perästä polulle. Taas nostin keppini ja olin ampuvinani sitä ja taas pamahti laukaus ja taas jänis kuoli. Sama toistui vielä kolmannen kerran. Jänis loikkasi toisten perästä, kohotin kepin ja ammuin senkin. Ihmeissäni katsoin keppiäni, mutta ei se näyttänyt toimivalta aseelta. Käännyin katsomaan taakseni ja näin muutaman metrin takanani seisovan nuoren miehen savuava pyssy kädessään.

Seuraavana talvena olimme Kaalepin kanssa yhdessä jänismetsällä.