Pentti-setäni oli poikamies. Oli ollut koko ikänsä. Nuoruusvuosien jälkeen hänellä ei tiedetty olleen edes tyttöystävää.  Kahdeksantoistavuotiaana, päästyään pois armeijasta, oli ollut siellä vapaaehtoisena, hän pääsi laivaan töihin, kansimieheksi, ja viihtyi merimiehenä eläkeikäänsä asti. Muistettiin hänen ensimmäisillä kesälomillaan rehvastelleen pikku ”sopassa” ollessaan kuinka heillä merimiehillä oli tyttöystäviä ei joka satamassa, koska joka satamassa ei oltu käytykään, mutta kylläkin kaikissa niissä oli, missä tuli poikettua. Eipä silti, Pentti oli komea poika ja seilatessaan merillä sai hän hienon auringon ruskettaman ihon. Kotimaassa ollessaankin hänellä oli aina menestystä tyttöjen keskuudessa. Muutaman vuoden kuluttua kaikki muuttui.

Reilun pari kymmenen vuoden ikäisenä Penttiä alkoi vaivata ankara pään särky. Hän kävi lääkärissäkin, mutta mikään ei auttanut. Näin hän kertoi. Yöt hän sai nukuttua, mutta päivän mittaan pään särky aina yltyi lähes sietämättömäksi. Pentti pukeutui lomalla ollessaan hyvin huolitellusti, aina muotia tarkasti seuraten. Iltaisin hän lähti mukaan kaupungin rientoihin, mutta monasti hänen piti lähteä kesken illanviettojen pois kotiin pään säryn takia. Se, kuinka paljon hän joutui kärsimään laivalla töissä ollessaan, sitä voi vain arvata. Tätä jatkui pari vuotta, mutta sitten taas tullessaan kerran lomailemaan kotiseudulleen, oli pään särky loppunut. Hän ei kuitenkaan koskaan kertonut millä konstilla oli vaivastaan päässyt eroon. Enää hän ei kuitenkaan kertonut satamiin jääneistä tyttöystävistään. Tansseissa hän edelleen kävi, mutta milloinkaan hänellä ei enää ollut vakituista naisseuraa. Alettiin kuiskia, että nyt Pentti on menettänyt halunsa naisiin, tai sitten hänellä on joku sairaus. Kukaan ei arvannut todellista syytä, eikä hän sitä kenellekään kertonut.

Näin jatkui vuosia. Monta vuotta meni välillä, ettei Pentti edes käynyt kotosuomessa, vaan vietti lomansakin muualla. Kotona käydessään hän ei enää viitsinyt sen kummemmin juhliakaan. Hän alkoi valmistella itselleen oman asunnon hankintaa, olisi sitten valmiina, kun eläkeaika koittaa. Hänellä kävi tuuri asunnon hankinnan kanssa. Läheltä kotikaupunkiaan lohkottiin pikku järven rannalta tontteja. Eräs nuori aviopari oli ostanut sieltä itselleen tontin ja aloittanut kotinsa rakentamisen sinne. Rakkautta heillä ei kuitenkaan riittänyt edes niin kauaa, että olisivat saaneet talon rakennettua valmiiksi. Eron ja varojen jaon takia he joutuivat myymään tämän keskeneräisen lemmenpesäkseen aikomansa kiinteistön. Pentti oli saanut rahaa säästetyksi nuukana eläessään ja osti tämän paikan. Itse vielä merillä pari vuotta työskennellessään hän palkkasi minut tekemään ostamaansa taloon kesken olevat työt.

Näin kului mukavasti yksi vuosi. Pentti soitteli välillä ja kyseli, miten työt edistyvät. Hyvin sain talon asuttavaan kuntoon kesään mennessä. Niin siinä sitten kävi, että kun Pentti tuli aikomalleen kesälomalle, hän ihastui taloonsa niin, että ei enää lähtenytkään loman loputtua merille. Hän jäi vuoden etuajassa eläkkeelle. Pihatöissä kului vielä yksi kesä ja usein olin häntä myös niissä töissä auttamassa. Meistä tuli yhdessä puuhaillessamme hyvin läheiset ja Pentti alkoi pikku hiljaa kertoilla omia asioitaan minulle.

Kerran illalla kun olimme saaneet työt tehtyä ja saunomisen jälkeen istuimme pirtissä kahvia ja konjakkia nauttien, alkoi Pentti kertoa elämänsä suurinta salaisuutta. Tarina oli seuraavanlainen:

- Muistat varmasti, vaikka olitkin silloin vielä pikku poika, miten minä olin nuorempana melkoinen hulivili. Moni ihmetteli, mikä sai minut muuttumaan tällaiseksi yksin eläjäksi, lähes erakoksi. En ole syytä tähän vielä kenellekään kertonut, mutta nyt aion sen kertoa sinulle. Aloin kärsiä nuorukaisena päivittäisistä ankarista pään säryistä, enkä saanut sitä millään pois. Menin kerran Suomessa ollessani lääkäriin ja kysyin miten siitä tuskasta pääsisin eroon. Lääkäri kysyi onko särky sellainen, mikä ikään kuin alkaa vasemmasta silmästä, kulkee viistosti yli päälaen ja päätyy oikeaan takaraivoon? Vastattuani, että juuri sellaisesta särystä on kyse, lääkärin ilme synkkeni ja hän kertoi, että on ainoastaan yksi parannuskeino. Mikäli suostuisin siihen, että molemmat kivekseni poistettaisiin, paranisi tauti. Kertoi todenneensa muutamia samanlaisia tapauksia ja siitä on apu löytynyt. En tietenkään ollut tähän valmis ja niin asia jäi hoitamatta. Kivut jatkuivat kuittenkin hyvin pahoina ja niinpä poiketessamme Amsterdamissa, menin hollantilaisen lääkärin luokse apua pyytämään. Lääkäri kysyi samoin, onko kyseessä särky, joka alkaa vasemmasta silmästä, kulkee yli päälaen ja päätyy oikeaan takaraivoon. Myönsin näin olevan. Hän kertoi myös, että ainoastaan molempien kivesteni amputointi auttaisi vaivaan. Poistuin lääkäristä kivekset tallella ja menin laivaan. Matka jatkui ja päänsäryt myös.

- Seuraavan lomani vietin Pariisissa, kotiin en silloin viitsinyt tulla. Pään särky vaan paheni. Taas kerran lähes hulluna tuskasta menin pariisilaislääkäriin. Kerrottuani vaivastani ja lääkärin kysyttyä alkoiko särky vasemmasta silmästä, kulkien yli päälaen ja niin edelleen, myönsin näin olevan ja lääkärin kerrottua ainoana parannuskeinona olevan kivesteni poisto, suostuin operaatioon. Minut otettiin heti sisään sairaalaan ja leikkaus, melko pieni operaatio, suoritettiin seuraavana päivänä. Hieman oloani jännittäen lähdin pois sairaalasta ja oi sitä ihanaa tunnetta. Kuljeskelin ympäri Pariisia koko sen päivän, eikä pään särystä ollut tietoakaan. Vietin hienon loman. Yhtenäkään päivänä ei päätäni särkenyt. En ollut vuosiin saanut viettää niin kivuttomia päiviä. Se tietysti vähän mietitytti, että lapsia en pystyisi, siis omia, milloinkaan saamaan ja kenties aviokumppaninkin kanssa saattaisi olla vähän niin ja näin. Kipu oli kuitenkin poissa ja se oli sillä hetkellä pääasia.

- Loma oli lopuillaan ja oli aika palata takaisin laivaan. Laivani oli silloin New Yorkissa, joten minun piti lentää sinne. Ajatteli, että koska olen Pariisissa, muodin kaupungissa, niin ostanpa itselleni hienot housut. Poikkesin muotiliikkeeseen ja aloin katsella sopivia housuja. Hinnat olivat huimaavat, mutta kerranhan se vaan kirpaisee, ajattelin. Miespuolinen myyjä tuli palvelemaan minua. Hän esitteli hienoja housuja. Materiaali oli kestävää ja siitä huolimatta, että vaikka kangas oli hengittävää, se oli myös likaa ja kosteutta hylkivää. Vaikka punaviiniä kaatuisi kankaalle, ei se kastuisi. Puhdistus olisi helppoa ja housut olivat myös kestoprässätyt sekä silittämättä sileät. Pyysin saada 52:n kokoa olevat housut sovitettavaksi. Myyjä sanoi, että ei missään tapauksessa. Se on väärä koko. Tarvitsin kuulemma 54:n numeroiset housut. Mikäli käyttäisi liian pieniä housuja, se tulisi aiheuttamaan hirvittävää pään särkyä, joka alkaisi kuulemma vasemman silmän kohdalta jatkuen päälaen yli päätyen oikealle puolelle takaraivoon.

Ei punaviini ollut housuja kastellut, mutta jäi siitä kuulemma fläkki.