Armeijan jälkeen kului aikaa yli kaksitoista vuotta ennen kuin jouduin tai pääsin kertausharjoituksiin. Uskoin jo ettei sotilasurani enää kummemmaksi muutu ja alikersanttina tulen olemaan koko loppu ikäni. Tosin olin saanut pari kertaa jo aiemmin kutsun kertaamaan sotilastaitojani, mutta opiskelun takia olin anonut ja saanut lykkäystä molemmilla kerroilla. Kolmatta kutsua sainkin sitten odotella pitkään. Kun sen vihdoin sain, olin jo työelämässä ja perheellinen. Lapsiakin oli siunaantunut kaksi tyttöä. Enää ei ollut mieltä anoa, eikä varmaan mahdollisuutta edes saada lykkäystä. Hyvin mielelläni lähdinkin tähän pari viikkoiseen koitokseen. Tuliaisena olikin yksi natsa lisää kauluslaattoihin.

 Kersanttina olinkin sisarusparveni ja lankojeni joukossa sotilasarvoltani kaikkein korkein, mitä asiaa silloin tällöin vahingossa jaksoin muistuttaa. Tätä vaihetta kesti siihen asti, kunnes nuorimman sisareni nuorin poika astui armeijaan. Tämä Topi-poika kävi varusmiesaikanaan merisotakoulun, saaden näin vänrikin arvon. Sen jälkeen unohdin mainita, tai ainakin se harveni huomattavasti, että kuka on porukassa korkeimmassa sotilasarvoasemassa. Topin isä, siis lankoni, sen sijaan muisti useasti kysyä minulta Topin ollessa paikalla, että montakos eri sotilasarvoa onkaan kersantin ja vänrikin välissä? No, tätä keskustelua käytiin, ja oli aina ennenkin käyty huumorimielessä.

Kerran, miten lieneekin, keskustelu kuitenkin meni kunkin armeija-aikojen tapahtumiin. Muisteltiin alokasaikojemme simputuksia, puntisreissuja, saamiamme rangaistuksia ja käymiämme loppusotia. Tämä viimeksi mainittu tapahtuma sai jonkun kertomana jopa talvisodan kalpenemaan. Nämä kertomuksemme, enemmän tai vähemmän väritettyinä, saivat remakat naurut aikaiseksi. Topi kertoi merisotakoulussa oppilaana ollessaan mieleeni jääneen tapauksen. Se oli seuraavan lainen:

Oli ollut puolustusvoimain lippujuhla tai jokin muu erikoinen tapahtuma. Silloin oli puolustusministerinä ollut nainen, tiedätte kyllä kuka. Tämä ministeri oli tullut käymään korkea-arvoisen delegaation kanssa merisotakouluun. Ennen tätä vierailua oli oppilaita valmennettu tulevaan tapahtumaan, jotta kaikki menisi kommelluksitta. Hyvin vierailu oli kaikin puolin sujunutkin. Ministeri oli tarkastanut joukot, tervehtinyt heitä ja saanut vastatervehdyksen. Oli kysellyt joiltain oppilailta niitä näitä, hymyillyt kauniisti, kuten hänen tapansa oli ja sitten oli pidetty puheita maanpuolustuksen tärkeydestä.

Aikanaan oli syöty lounas ja sen jälkeenkin oli ollut vielä koulun tilojen tarkistus. Topi oli määrätty saunaosastolle muutaman muun oppilaan kanssa. Arvelivat, ettei ministeri ehkä sinne tulisikaan. Tämä oli kuitenkin ollut sangen kiinnostunut juuri näistä tiloista. Muistattehan, että WC-tilat jouduttiin laittamaan kaikissa varuskunnissa hänen toimestaan uusiksi. Ennen olivat pytyt ritirinnan, mahdollisesti joissain paikoissa sermit sivuillaan, mutta muuten intimiteettisuoja oli jokseenkin olematon.

Niinpä rouva ministeri oli ollut hyvin kiinnostunut kaikista koulun sosiaalisista tiloista, mukaan lukien koko saunaosastosta. Oli kierrellyt koulun johtajan, vai oliko ollut komentaja, ja parin kenraalin kanssa kaikki tilat läpi. Oli kysellyt Topilta ja kumppaneilta saunaosaston käyttökelpoisuudesta, kuinka usein saunotaan ja oliko heidän mielestään jotain puutteita kylpytiloissa. Tottakai vastaukset olivat hyvin myönteisiä. Olihan koulun ylin pamppu kuulemassa vastaukset.

Tarkastus oli kestänyt yllättävän kauan ja ministerin silmiin oli sattunut oleskelutilan pöytä, tai oikeammin pöydän päätyreunassa olevat merkilliset puukolla tehdyt lovet. Oli ihmetellyt, että miten sellaiset oikein olivat syntyneet. Topi kavereineen oli ollut aivan hiljaa, ainoastaan kaikkien naamat olivat hieman punastuneet. Ministeri tokaisi pois lähtiessään, että pöytä kai olisi uusittava. Muuten niin siisti tila, mutta pöydän päädyssä rumentavat lovet.

Ministeri seurueineen lähti ulos, mutta välittömästi yksi kenraaleista palasi takaisin ja tiedusteli, että miksi pöydän pääty on selvästi puukolla lovettu noin usealla kololla. Oli aavistanut asiaan liittyvän jonkin tahallisen teon. Yksi oppilaista oli sitten rohkaissut mielensä ja kertonut kenraalille vähän kangerrellen sen olevan tietynlainen traditio. Tämä oli kysynyt tarkemmin traditiosta. Kaveri oli jatkanut, että siihen merkataan kunkin kurssin pitkäkaluisimman oppilaan vehkeen pituus. Kenraalin oli hetken ollut hiljaa ja sanonut sitten, että eipä ole kursseilla hänen mielestään ollut mitään todella pitkävehkeistä oppilasta. Silloin oli Topi vetänyt asennon ja tokaissut:

  • Herra kenraali. Te seisotte väärällä puolen pöytää.

    Samaan aikaan naisväki jutteli synnytyslaitoskokemuksistaan.