Oli kaunis kesäinen ilta. Takana ei niin voitokas, mutta kunniallisesti loppuun saatu jalkapallo-ottelu. Olimme hävinneet niukasti poikamiehille otettuamme vastaan heidän haastamansa kamppailukutsun. Tuomari oli myös yksi poikamiehistä ja myönsi illemmalla saunoessamme olleensa sovitusti hieman puolueellinen. Tämän olimme jo pelissä huomanneet, mutta emme reagoineet siihen sen kummemmin, kun ainoastaan haukkumalla tuomaria umpisokeaksi ja opaskoiransa hukanneeksi surkimukseksi. Teimme myös pelin jälkeen kirjallisen protestin pukukopin nurkasta löytämämme pahvilaatikon kanteen. Vastustajat, eli poikamiehet, ilmoittivat kuuluvansa kilpailun juryyn ja he repivät pahviprotestimme ilmoittaen syyksi, että ensiksikin protesti pitää tehdä leimatulle paperille kolmena kappaleena ja toiseksi protestin jättöaika on tasan puoli minuuttia ottelun päättymisen jälkeen. Lisäksi he ilmoittivat, että osa protestin puutteista olisi voitu hyväksyä, mm. se, että valitusta ei oltu jätetty määräaikaan mennessä, eikä kolmena kappaleena. Jury oli suuressa armeliaisuudessaan päättänyt auttaa tietämättömiä valittajia ja oli repinyt jätetyn valituksen kolmeksi kappaleeksi. Tämän jälkeen ei valitettavasti enää kirjoituksesta saanut selvää, joten se siitä sitten.

Sitten seurasi perinteinen saunottelu ohrajuoman parissa. Pelin tapahtumat unohdettiin nopeasti ja alkoi muunlainen jutustelu. Syötiin makkaraa ja olivat vastustajat sen kaveriksi muutakin murkinaa hankkineet. Juteltiin niitä näitä ja aina kun joku aloitti riittävän mielenkiintoisen aiheen, niin koko porukka kuunteli ja kommentoi sitten kuulemaansa.

Sitten aloitti eräs Pena kertoa edellisyönä näkemänsä unen kertomista. Kaikki kuuntelivat. Tarina oli seuraavanlainen:

-          Nukuin todella sikeästi. Sitten aloin nähdä todella elävän tuntuista unta. Unessa makoilin sängyssä, kuten todellisuudessakin tein. Samaan sänkyyn tuli eräs hyvin tuntemani naapurin rouva. Tällä rouvalla oli tosi mielessä ja hieman ihmettelin, kun ei hän aiemmin ole ollut mitenkään sen sorttinen. Unessa sitä ihmettelinkin. No, rouva tuli sänkyyni, huohotti ja aloitti hillittömän suutelemisen. Minä vastasin suudelmiin parhaani mukaan. Ennen kun tilanne pääsi riistäytymään pitemmälle, minä kuitenkin heräsin. Naapurin rouvasta eikä kenestäkään muustakaan naisesta ei jälkeäkään. Mauri-koirani siinä vaan huohotti, nuoleskeli naamaani ja vinkui minua päästämään itsensä ulos pissalle. Perkele, päästin Maurin pihalle ja menin pesemään hampaani. Ei tullut enää uni. Keitin kahvit.

 

Nauroimme Penan unelle todeten koiran kuolan varmaan maistuneen hyvältä. Sitten aloitti Eki kertoa nähneensä myös joskus aiemmin mieleensä jääneen unen. Hänen tarinansa oli seuraavanlaine:

-          Minä olin unessani erään entisen tuttavani Sirkun kanssa treffeillä tutussa lavatanssipaikassa. Milloinkaan eivät välimme edenneet muutamaa tapaamista pitemmälle. Lienee syynä ollut se, etten ollut ehkä hänen mieleisensä poikakaveri. No, kuitenkin tapailimme muutamia kertoja. Unessani olin kuitenkin hänen kanssaan. Kovasti ujostelin enkä oikein osannut mitään jutellakaan. Sirkku piti keskustelua yllä ja oli olevinaan kovin iloinen ja hyvin seurallinen. Tilanne oli minulle hieman kiusallinen eikä vähiten siksi. että minulla oli kova pissahätä enkä kehdannut sitä Sirkulle sanoa. Olimme pihalla jäähyillä ja sitten keksin sanoa Sirkulle, että odota tässä niin hae meille kahviosta jäätelöt. Sitten kiirehdin nurkan taakse ja aloin laskea vettäni. Karmea herääminen. Sirkusta ei jälkeäkään. kusta liritin housuihini. Sain onneksi pissan tulon katkeamaan eikä housut paljoa kastuneet. Ei kuitenkaan enää uni tullut. Vaihdoin kuivat kalsarit ja keitin kahvit.

 

Taas naureskelimme Ekin unelle kotvan, kunnes taas alkoi tarina. Nyt oli vuorossa Jaska. Hän jutteli näi:

-          No minä näin myös unen pari kuukautta sitten, enkä ole sitä pystynyt millään unohtamaan, vaikka kyllä haluaisin. Minä olin unessani kuollut ja uskokaa pois, olin päässyt taivaaseen. Sanotaan, että taivaassa on ihana olla. Tiedä sitten, mutta minulla siellä kävi aika pitkäksi. Jonkin aikaa siellä kirvisteltyäni pyysin Pyhä-Pietarilta lupaa käväistä maanpäällä katsomassa miten vaimo-raasu siellä pärjäilee. Pietsu sanoi sen oleva mahdollista, mutta ei aivan siten että menisit sinne vaan muina miehinä patsastelemaan. Ei se sovi, koska se aiheuttaisi melkoista hämminkiä ihmisten keskuudessa. Sanoi sen käyvän esimerkiksi siten, että hän muuttaa minut hämähäkiksi ja voisin siten laskeutua lankani varassa maa pinnalle. Sitten taas voisi aikanani palata samaa lankaa pitkin takaisin. Ilostuin kovin ja näin tehtiin. Muutuin hämähäkiksi ja lähdin laskeutumaan alas. Matka sujui ripeästi, mutta noin metri maan pinnasta minulta loppui lanka-aines. Ei auttanut mikään. Yritin ja yritin. Ponnisteli minkä kykenin. Luulin jo että nyt matkan teko jää tähän. Mutta sitten lujan ponnistelun jälkeen tunsi että taidanpa sittenkin onnistua. Viimeinen rykäisy ja sitten heräsin. Jukolauta olin täräyttänyt paskat housuihini. Kiiruusti housujen vaihtoon ja suihkuun. Ei tullut uni enää.

 

Se makkara oli Huiluntuhtia.